Hei ja tervetuloa kurkistamaan meidän vaatimattomaan mökkiimme. Minä olen Elisabeth ja toimin teidän oppaananne.



Ensin vähän yleiskuvaa meidän pienestä asumuksestamme metsän keskellä.








No niin ja nyt esittelen hieman pihaamme, ennen kuin menemme sisälle. Tämä ei vie kauan, kun ei meidän alue kovin iso ole ja suurin osa tontistamme on enimmäkseen metsää. Olen asunut täällä koko ikäni ja pidän paikasta paljon. Haluaisin toki nähdä maailmaa enemmänkin, mutta enhän voi jättää äitiäni ja veljeäni tänne oman onnensa nojaan.


Täällä on meidän kasvimaa, josta me saamme tuoreita vihanneksia ja tuolla oikealla puolella on meidän hanhiaitauksemme, niin että saamme välillä tuorettakin lihaa, vaikka Edmund onkin jo niin iso, että käy itsekseen metsällä. Minä taas en pahemmin metsästyksestä perusta. Mieluummin katselen eläviä eläimiä kuin kuolleita.





Täällä meillä on hevosaitaus ja maakellari, jonka äiti teki itse, Ignatiuksen avulla. Siihen meni kyllä monta päivää, mutta oli se sen arvoista, sillä siellä on hyvä säilyttää ruokaa, niin että sitten talvellakin on syötävää. Tosin aika monet ruuat joutuu talviaikaan sulattamaan, kun tuo maakellari on niin kylmä talvella.
Kas, sieniä, hyvä hyvä. Pitää poimia nuo ajoissa, ennen kuin alkavat mennä huonoksi. Äiti osaa tehdä maailman parhaat ruuat näistä herkkusienistä. Hän ilahtuu, kun kerron, että saadaan taas hyvä sieni sato.
Mutta mennäänpäs nyt sisätiloihin, seuratkaa minua.







Tässä on meidän pieni tupakeittiömme, jossa me syömme ja oleskelemme, jos muuta tekemistä ei ole. Ulko-ovea lähinnä olevasta ovesta pääsee makuutiloihin ja tuon kankaan toisella puolella on pesutilat ja ne minä näytän seuraavaksi.




Aika pienihän tämä on, mutta kelpaa meille kolmelle aivan mainiosti. Harmittaa vaan kun tuo lattia on aina niin kylmä, varsinkin talviaikaan on aivan kamala käydä pesulla, kun jalat meinaavat paleltua.
Tuon räsykankaan takana on vessa, jota en nyt esittele lähemmin, sillä koko paikka on muutenki ahdas ja oletan teidän ennenkin nähneen kyseisen laitoksen.
Mennään makuuhuoneeseen. Pitää muuten huomauttaa Edmundille, että saisi siivota huussin. Hänen olisi pitänyt tehdä se jo pari päivää sitten, mutta hän ei halunnut. Vitkuttelee minkää ehtii, kun inhoaa tätä hommaa varmaan enemmän kuin kasvimaan kitkemistä.


Tässä on minun ja veljeni makuuhuone. Pieni tämä on, eikä meillä muita huonekaluja täällä vuoteiden lisäksi olekaan. Äiti nukkuu ihan viereisessä huoneessa ja se on hyvä se, jos vaikka herää pahoihin uniin.


Äidin huone on vieläkin pienempi kuin meidän huoneemme. Joskus toivon, että hänellä olisi edes seuraa, sillä olen muutamana yönä herännyt siihen, että joku itkee ja olen jo varmistunut siitä, ettei se ainakaan ole Edmund.
Äiti on aina niin surullinen, koska isä on poissa ja hän kaipaa tätä kovin. Hän on kertonut meille kaiken isästä ja ehkä me vielä jonain päivänä tapaamme hänet.

Mutta tässä oli meidän pienen mökkimme esittely. Ehkä me tapaamme vielä, mutta nyt näkemiin.