Tervetuloa meidän luostariimme. Minä olen Veli Fransiscus ja toimin teidän nöyränä oppaananne. Toivon, että nautitte kierroksesta ja ehkä jätätte muutaman kolikon meidän kolehtiimme, kierroksen päätyttyä ja herramme kiittää sinua lämpimästi.



Hieman yleiskuvaa meidän henkemme asunnosta ja sen historiasta. Tai no minä en ehkä ole oikea mies kertomaan paikan historiasta, vaan sen voisi Apotti Luukas kertoa, mutta hän ei oikein halua tulla häirityksi.
Tiedän vain, että tämä paikka on jo satoja vuosia vanha ja kaipaa silloin tällöin remonttia, kuten nytkin, sillä kattomme päästää vedet sisälle, eikä ole kovinkaan mukavaa herätä märästä vuoteesta aamulla, vaikka muuten ruumistamme karaisemmekin.









Kuten näette, ei meidän vaatimaton asumuksemme ole kovinkaan iso, emmekä me isompaa kaipaakaan. Herra on sanonut, ettei maallinen omaisuus tuo onnea, vaan se mikä löytyy meidän sydämistämme.


Voimme siis aloittaa kierroksen ja esittelen meidän maatilkkumme, josta me saamme tuoreita vihanneksia piristämään yksinkertaista ateriaamme, jonka meidän herramme on meille suonut. Hän myös suo meille sopivissa määrin auringon valoa ja vettä, jotta meidän kasvimaamme tuottaisi sopivan määrän ruokaa meille ja me olemme siihen tyytyväisi. Paitsi eräät, jotka eivät pidä kasvimaan hoidosta, mutta se annettakoon heille anteeksi.


Tässä on meidän sisempi piha, jossa meillä on muutama hanhi, yksi aasi ja hevonen, joka tällä hetkellä on Veli Ignatiuksen käytössä, sillä hänelle tuli juuri hyvin kiireinen tehtävä.
Aasimme Rosa on hyvin kiltti ja auttaa meitä tavaroiden kuljettamisessa ja vähän maatöissäkin, vaikka meidän on kyllä rasitettava enemmän omaa ruumistamme, kuin aasiparkaa. Mutta jatkakaamme eteenpäin. Mennään tuonne kappeliin hetkeksi.






Täällä me saamme hengenruokaa ja täällä me hiljennymme rukoilemaan herraamme, joka osoittaan armonsa niille, jotka ovat sen ansainneet. Me aloitamme aamun varhaiset tunnit aamujumalanpalveluksella ja ennen ansaittua lepoa, on iltajumalanpalvelus, mutta me käymme täällä usein muutenkin, sillä monet meistä tuntevat rauhan ja jumalan hyvyyden juuri täällä.
Nyt kun täällä on rauhallista, voin esitellä teille kellotornimme.






Paljon portaita, mutta se on pieni paha, kun haluaa nähdä näinkin huikeat näkymät, kuin mitä täältä näkee. Mutta jatkakaamme matkaamme.




Tässä on meidän työskentely tilamme, jossa me myöskin oleskelemme ja hiljennymme lukemaan raamatuntarinoita. Toisinaan me kyllä pelaamme myös shakkia, kuten Apotti Luukas ja Veli Matteus, joka muuten on erittäin hyvä pelaaja, vaikka häneltä näkökyky puuttuukin. Hän näet käyttää muita aistejaan, jotka luoja viisaudessaan on hänelle antanut vahvempina kuin meille muille.
Käväistään vielä yrttipuutarhassamme, ennen kuin jatkamme matkaamme toisaalle.


Täällä me kasvatamme lääkeyrttejä ja toivomme, että ne ja rukouksemme auttavat niitä poloisia, joita sairaudet kiusaavat.


No, mitä te nyt sinne jäitte. Tulkaa vain tänne. Tällä kertaa teillä on lupa tulla, vaikka yleensä me emme halua tänne ulkopuolisia.




Tässä on meidän vaatimaton ruokailutilamme, jossa me nautimme meidän yksinkertaisen ateriamme, jonka luoja on meille lempeydessään suonut.




Tässä on meidän pieni keittiömme, jossa meidän ruokamme valmistetaan. Ei tämä koolla ole pilattu, mutta emme me isompaa kaipaakaan. Hengen ravino on kuitenkin paljon tärkeämpää, kuin ruumiin ravinto.
Jatkakaamme matkaamme.


Menkäämme yläkertaan, jossa makuukammiomme ja pesutilamme ovat, sekä Apotin työhuone.


Makuukammiomme, ovat käytönnössä samanlaisia, joten riittänee, kun esittelen vain omani.




Kas tässä on huoneeni. Se on vaatimaton, eikä täällä ole muuta kuin vuoteeni, sillä mitään muuta en tarvitse, niin kauan kuin minulla on herramme sydämmessäni.




Tässä on Apotti Luukkaan huone. Me muut emme täällä käy, muuten kuin korkeintaan Apotin puhuttelussa. Tämä on hänen valtakuntaansa, emmekä mekään täällä kauaa ole. Hän ei oikein pitäisi siitä, että täällä käy vieraita.






Tässä on meidän pesu ja vessa tilamme. En nyt avaa vessojen ovia, sillä niiden haju ei ole kovinkaan mieltä ylentävää. Mutta pesutilamme ja huussimme ovat yhtä vaatimattomia, kuin muutkin asumuksemme ja yhtä paljon korjauksen tarpeessa. Täällä me peseydymme, sillä eihän sitä sovi multaisena mennä vuoteeseen tai ruokapöytään.

Tähän päättyy kierrosemme ja minä toivotan teille herran siunausta. Ehkä tapaamme vielä joskus.

Hei ja tervetuloa kurkistamaan meidän vaatimattomaan mökkiimme. Minä olen Elisabeth ja toimin teidän oppaananne.



Ensin vähän yleiskuvaa meidän pienestä asumuksestamme metsän keskellä.








No niin ja nyt esittelen hieman pihaamme, ennen kuin menemme sisälle. Tämä ei vie kauan, kun ei meidän alue kovin iso ole ja suurin osa tontistamme on enimmäkseen metsää. Olen asunut täällä koko ikäni ja pidän paikasta paljon. Haluaisin toki nähdä maailmaa enemmänkin, mutta enhän voi jättää äitiäni ja veljeäni tänne oman onnensa nojaan.


Täällä on meidän kasvimaa, josta me saamme tuoreita vihanneksia ja tuolla oikealla puolella on meidän hanhiaitauksemme, niin että saamme välillä tuorettakin lihaa, vaikka Edmund onkin jo niin iso, että käy itsekseen metsällä. Minä taas en pahemmin metsästyksestä perusta. Mieluummin katselen eläviä eläimiä kuin kuolleita.





Täällä meillä on hevosaitaus ja maakellari, jonka äiti teki itse, Ignatiuksen avulla. Siihen meni kyllä monta päivää, mutta oli se sen arvoista, sillä siellä on hyvä säilyttää ruokaa, niin että sitten talvellakin on syötävää. Tosin aika monet ruuat joutuu talviaikaan sulattamaan, kun tuo maakellari on niin kylmä talvella.
Kas, sieniä, hyvä hyvä. Pitää poimia nuo ajoissa, ennen kuin alkavat mennä huonoksi. Äiti osaa tehdä maailman parhaat ruuat näistä herkkusienistä. Hän ilahtuu, kun kerron, että saadaan taas hyvä sieni sato.
Mutta mennäänpäs nyt sisätiloihin, seuratkaa minua.







Tässä on meidän pieni tupakeittiömme, jossa me syömme ja oleskelemme, jos muuta tekemistä ei ole. Ulko-ovea lähinnä olevasta ovesta pääsee makuutiloihin ja tuon kankaan toisella puolella on pesutilat ja ne minä näytän seuraavaksi.




Aika pienihän tämä on, mutta kelpaa meille kolmelle aivan mainiosti. Harmittaa vaan kun tuo lattia on aina niin kylmä, varsinkin talviaikaan on aivan kamala käydä pesulla, kun jalat meinaavat paleltua.
Tuon räsykankaan takana on vessa, jota en nyt esittele lähemmin, sillä koko paikka on muutenki ahdas ja oletan teidän ennenkin nähneen kyseisen laitoksen.
Mennään makuuhuoneeseen. Pitää muuten huomauttaa Edmundille, että saisi siivota huussin. Hänen olisi pitänyt tehdä se jo pari päivää sitten, mutta hän ei halunnut. Vitkuttelee minkää ehtii, kun inhoaa tätä hommaa varmaan enemmän kuin kasvimaan kitkemistä.


Tässä on minun ja veljeni makuuhuone. Pieni tämä on, eikä meillä muita huonekaluja täällä vuoteiden lisäksi olekaan. Äiti nukkuu ihan viereisessä huoneessa ja se on hyvä se, jos vaikka herää pahoihin uniin.


Äidin huone on vieläkin pienempi kuin meidän huoneemme. Joskus toivon, että hänellä olisi edes seuraa, sillä olen muutamana yönä herännyt siihen, että joku itkee ja olen jo varmistunut siitä, ettei se ainakaan ole Edmund.
Äiti on aina niin surullinen, koska isä on poissa ja hän kaipaa tätä kovin. Hän on kertonut meille kaiken isästä ja ehkä me vielä jonain päivänä tapaamme hänet.

Mutta tässä oli meidän pienen mökkimme esittely. Ehkä me tapaamme vielä, mutta nyt näkemiin.

No pieni taloesittely. Yritän saada esittelyn aikaiseksi myös tyrmistä, sekä Kuninkaanlinnasta, että luostarista.

Ai niin ja TÄSTÄ Julian extraan!

 

Hei, minä olen Lucius ja minä hoidan tämän kertaisen esittelykierroksen. Seuratkaa minua, minä näytän millaisessa talossa me asumme. Täytyy vain varoa välillä isää, kun hän osaa toisinaan olla aika kärttyinen.

No niin, tässä ensin vähän yleiskuvaa meidän talosta. Eikö olekin hieno ja tuolta ylhäältä voi melkein nähdä kuninkaanlinnalle asti.

Sitten vielä ylhäältä katsottuna koko homma.

Tässä kuvassa näkyy hienosti isän salahuoneen ylempi kerros, josta pääsee katolle. Minä löysin kerran hänen salahuoneensa. Älkää vain kertoko hänelle.

Virallisesti ylempi huone, jossa on makuuhuoneet ja kylpyhuone

 

Alakerta, jossa on oleskelutila, isän työhuone, ruokasali ja keittiö

Ja vielä piha, johon tuo porttirakennelma kuuluu. Mutta nyt mennään sisälle, täällä alkaa olla aika kylmä, kun talvi tekee tuloaan.

Tässä on eteishalli ja käytävä, oleskelutilan suunnalta katsottuna ja ulko ovikin näkyy. Äiti näemmä opettaa Maximukselle joko lorua tai puhumaan. Tuossa näkyy pikkuisen isän maalautelinettä, jota me muutkin saadaan käyttää, kunhan vain ei hajoteta mitään tai ei sotketa värejä kaikkialle, sillä silloin joutuu siivoamaan ja saa lisäksi korvilleen.

Mutta jatketaampa matkaa. Onneksi isä pelaa Lucian kanssa shakkia, niin voidaan käydä kurkkaamassa hänen työhuonettaan, joka on melkein tuossa äidin kohdalla, oikealla puolella.

Isällä on täällä kauheat määrät kirjoja, pergamentteja ja pergamenttirullia. Hän ei koskaan kerro, mitä hän täällä tekee, emmekä me kysele, sillä hän ei oikein tykkää, jos me työnnetään nenämme hänen asioihinsa. Luulen, että hän tekee varmaan jotain töitä kuninkaan hyväksi.

No niin, tässä on meidän ruokasali, josta pääsee keittiöön, mennäänpä sinne, koska ruokasalissa ei ole muita huonekaluja kuin tuo pöytä ja tuolit, sekä vähän kynttilöitä valoa tuomassa.

Tässä on meidän keittiö ja se onkin aika iso. Tuolla seinällä näkyy äidin kaikki reseptikirjat ja vihot, jotka hän on äidiltään ja äidinäidiltään perinyt. Siellä on monta reseptiä, joista äiti taikoo meille maittavia aterioita. Äiti tosiaan hoitaa keittiön, kun meillä ei ole palvelijoita. Kai meillä niihin varaa olisi, mutta isä taitaa pihtailla.

Mennäänpä nyt yläkertaan, niin näytän jotain muutakin mitä siellä on makuuhuoneiden lisäksi. Se paikka, josta minä jo aiemmin mainitsin. Toivottavasti isä pysyy alhaalla, että voin esitellä sen huoneen teille paremmin.

No niin tuo ylin kirja se oli, äh... voi kumpa olisi pidempi. No yletinpäs, hetki vielä ja... käykää peremmälle.

Eihän täällä mitään ole, mutten usko, että minulla olisi lupaa tänne tulla. Tuossa on vain nuo portaat, joita pitkin pääsee ylempään kerrokseen.

Ja siellä vielä toiset tikkaat katolle. Katolta on muuten huikeat näköalat, kuten jo kerran mainitsin.

Kaikki tuolla alhaalla näyttää niin pieniltä täältä katsottuna, mutta mennäänpä takaisin yläkerran aulaa, ennen kuin isä hoksaa, että olen täällä luvatta.

Tässä pieni parveke, josta ei ole aivan niin huikeat näköalat kuin tuolta katolta. Mennään takaisin sisälle. Täällä alkaa olla jo aika kylmä ja luntakin tulee enemmän.

Mennään nyt järjestyksessä, eli ensin kylpyhuone.

Tässä siis on meidän kylpyhuoneemme ja meillä on jonkinsorttinen sisävessakin, mutta se täytyy ajoittain tyhjentää, sillä se alkaa niin helposti haista. Kylpysoikko ja sivussa näkyy myös pienemmille tarkoitettu potta.

Isän ja äidin huone. Täällä ei ole muita huonekaluja, kuin sänky, jossa ne muuten viihtyvät aika usein. Pussailevat varmaankin, yäk.

Tässä on meidän huone. Pienimmät saavat varmasti samanlaiset vuoteet kuin minulla ja Lucialla on, kunhan vähän kasvavat ensin. Meidän huone on ihan isän ja äidin huoneen vieressä ja joskus illalla saattaa kuulua isän ja äidin huoneesta kikatusta ja hassuja ääniä. Sitä pussailua varmaan.

Mutta kierros on jo tässä ja teidän on aika mennä. Hei hei sitten, oli kiva tehdä kierros teidän kanssanne.

 

No niin, tässäpä tämä taloesittely. Kommentit ovat tervetulleita.