Menipä taas aikaa yhden osan väkertelyyn. Ensin ei meinannut kirjoittamisesta tulla mitään ja sitten pelikin äityi ongelmoimaan, mutta sain kuin sainkin tämän osan viimein tehtyä ja laitettua tänne teidän iloksenne. Nyt kuitenkin enemmittä pölinöittä päästän teidät lukemaan.
Vielä tosin lisään tähän yhden biisin tunnelmanluojaksi. :)

Elvis Presley - I Can't help falling in love with you

****

Tuon juhlaillallisen jälkeen kaikki tuntui muuttuneen. Oli kuin aurinko olisi alkanut paistaa MacBearien elämään, joka oli ollut niin kovin synkkää tähän asti.

Lucius ei voinut olla muistamatta, millaista elämä oli ollut vielä isän ja Erikin eläessä. Tämä sai miehen apealle mielelle, mutta Elisabet piristi aina ja sanoi, ettei menneitä voinut enää muuttaa ja ettei Luciuksen pitäisi tuntea syyllisyyttä toisten teoista. Eihän hän niille ollut voinut tehdä mitään tuolloin.
Vaikka Elisabeth olikin nyt joutunut taipumaan äitinsä tahdon alle ja käyttäytyä kuten hänen arvoonsa sopi, ei se silti saanut tiettyä poikamaisuutta karisemaan. Tyttö saattoi painua veljensä kanssa harjoittelemaan miekkailua aina kun äidin silmä vältti.

Lucius rakasti Elisabethia ja tämän tulista luonnetta, joka oli täysi vastakohta tämän isälle, joka taas oli ollut hyvin rauhallinen ja syrjäänvetäytyvä. Ehkä osin siksi, että tämän itsetunto oli painettu niin alas.
Mitä sinä taas murjotat?” Elisabet huikkasi ja sai Luciuksen havahtumaan mietteistään. Ennen kuin Lucius ehti vastata osui lumipallo hänen päähänsä.
Sinä senkin, odotas kun saan sinut kiinni.” Lucius nauroi pudistellessaan lunta pois päältään ja harppoessaan kohti iloisesti nauravaa Elisabethia, joka juoksi vikkelästi pakoon.
Niin he sitten jahtasivat toisiaan pitkin linnan pihaa ja hilpeä nauru poukkoili kaikuna linnan muureista.
Edmund puolestaan oli rauhallisempi ja maltillisempi Birgitan kanssa. Hän ei jaksanut aina lumisotaa ja koska he eivät vielä olleet virallistaneet liittoa, eivät he voineet edetäkään pidemmälle, vaikka voimakas tuli roihusi kummankin rinnassa.
Eikä Edmund sitä paitsi halunnut sotkea asioita Birgitan isän kanssa vain omien halujensa takia. Mutta aikaansa he viettivät kahdestaan niin paljon kuin mahdollista, vaikka toisinaan valtakunnan asiat vaativat Edmundin huomion pois tulevasta vaimostaan.

Kylmä talvi meni menojaan, väistyen lopulta kevään tieltä, joka puhkesi täyteen kukkaansa. Kevät eteni ja mitä lähemmäksi kesää tultiin, sitä kiivaammaksi kävi nuorten häiden suunnittelu. Tavaraa ja etenkin ruokaa tuotettiin linnalle suuria määriä. Kaikilla piti kiirettä, sillä kaiken piti olla kunnossa keskikesän juhlaan mennessä, joka oli myös kaksosten hääpäiväksi valittu.
Linna puunattiin alimmasta kerroksesta ylimpään saakka ja samaan aikaan, myös ompelijattaret ahkeroivat saadakseen kummankin morsiamen hääpuvut valmiiksi, kuin myös sulhasten asut. Itse kukin jännitti kovasti tulevaa ja siitä tietenkin seurasi silloin tällöin suukopua, jota heti pyydettiin mitä pikimmin anteeksi.
Vihdoin ja viimein tuo päivä koitti aurinkoisena ja kauniina. Niin sulhaset, kuin morsiamet kylvetettiin hyväntuoksuisessa kylpyvedessä, jonka jälkeen heidän hiuksensa laitettiin kunnolla. Etenkin Birgitan kampauksen eteen nähtiin erityisen paljon vaivaa, sillä samalle päivälle oli myös ajoitettu kruunaus, jonka myötä Edmundin oikeus kruunuun ja valtaistuimeen sinetöitäisiin lopullisesti.
Kampaustenlaiton jälkeen, oli pukeutumisen vuoro ja jopa Maria ja Margaret vaihtaisivat asunsa hetkeksi hieman iloisemman sävyiseksi ja suru saisi väistyä hetkeksi. Tulevat juhlat eivät silti saaneet Mariaa unohtamaan Erikiä. Hän toivoi koko sydämestään, että tämä olisi voinut olla mukana juhlissa ja nähdä lastensa onnen. Toisaalta Maria tiesi, että tämä olisi mukana edes pikkuisen, sillä saattoi nähdä Erikin piirteet voimakkaina Edmundissa, joka niin paljon muistutti isäänsä.
Viimein kaikki oli valmista ja oli aika aloittaa juhlallisuudet. Ainoa, joka oli nukkavierussa asussa oli Ignatius. Tosin oli tämä sentään antanut pestä asunsa, vaikkei se ennestäänkään ollut kovin pahassa kunnossa ollut.

Ensin vihittiin Edmund ja Birgitta, jonka jälkeen oli nuoren kuningasparin kruunajaisten vuoro.









Kun tämä toimenpide oli hoidettu, päästiin jatkamaan vihkimistoimenpidettä ja Lucius ja Elisabeth saivat pian toisensa.



Sinä päivänä ilo oli ylimmillään ja linnassa oli enemmän onnellisuutta, kuin mitä siellä oli pitkiin aikoihin ollut. Aurinko paistoi melkein läpi yön, värjäten taivaan kauniilla sävyillä, kuin juhlistaakseen nuorten liittoa omalla tavallaan.







Juhlat linnalla jatkuivat melkein läpi yön.



Illan aikana kumpikin nuoripari vetäytyi heille valmistettuihin huoneisiin viettämään kaikessa rauhassa hääyötään, muiden jatkaessa vielä juhlintaa.
Viimeiset juhlijat vetäytyivät unille vasta aamuyöntunteina ja vain vartijat jäivät paikalleen jatkamaan tunnollista tehtäväänsä, palvelijoiden noustessa juuri ennen aamunkoittoa ja alkaessa siivota juhlista jäänyttä sotkua.
Kumpikin nuoripari sai vielä seuraavana päivänä viettää aikaansa kaikessa rauhassa ja he saivat nauttia aamiaisensa omissa huoneissaan ja saapuivat vasta illalla suureen saliin, kun oli illallisaika.

Elämä linnassa asettui pian uomiinsa ja niin Elisabeth, kuin Birgitta huomasivat olevansa raskaana, mikä sai heidät onnellisiksi.
Edmundista kehkeytyi hyvä, armelias ja oikeamielinen kuningas, joskin hänellä riitti paljon tekemistä, jopa senkin jälkeen, kun hän oli ensin hoitanut alaistensa ongelmia, sillä hänellä oli vielä paljon opittavaa valtakunnastaan ja paljon papereita käytävänään läpi ja lisäksi piti pitää yllä diplomaattisia suhteita lähivaltakuntiin, joka kasvatti melkoisesti paperipinoa kirjeenvaihdon muodossa.
Elämä kukoisti linnassa ja tuntui kuin pahat ajat olisivat jääneet taakse pysyvästi. Vaikka näin tuntui olevan, ei se silti saanut Mariaa unohtamaan menneitä ja Erikiä, eikä hän edes halunnut unohtaa rakasta miestään ja niitä vähäisiä onnenhetkiä, joita heillä oli ollut.


 

***

Sir Nathaniel puolestaan pakoili, sillä tiesi olevansa kuoleman oma heti, kun jäisi kiinni. Hän siis eleli jonkin aikaa kaukana muusta ihmisasutuksesta, kunnes viimein hän suuntasi kulkunsa erään vanhan ystävänsä luokse. Ystävän, jota hän oli tukenut ja joka oli ollut hänen perhetuttavansa siitä asti, kun Nathaniel oli ollut vain pikkupoika.
Sir Nathaniel ei itsekään ollut mikään erityisen mukava ihminen, mutta hän ei tiennyt mihin kaikkeen herra Ivanovits halutessaan pystyi ja miten nopeasti.



Nathaniel odotti kärsimättömänä tavernalla Ivanovitsia, jonka kanssa hän oli sopinut tapaamisesta. Hän tarvitsi apua, ei rahallista, mutta lähinnä katon päänsä päälle, sillä jos hän vielä tarpeeksi kauan olisi pienessä kaupungissa, jäisi hän kiinni.





Viimein pimeydestä astui esiin musta kiiltäväkarvainen hevonen ja sen selässä Nathanielille hyvin tuttu tumma hahmo.

Iltaa Nathaniel.” Kuului pimeydestä ääni, jossa oli hienoinen korostus.
Iltaa Vladimir, kiitos että tulitte niin nopeasti.” Sir Nathaniel sanoi ja katsoi tyytyväisenä tulijaa. Asiat alkaisivat pian luistaa.
Hän tiesi jonkin verran Vladimirin taustoista ja tiesi että tämä oli perheineen häädetty kotimaastaan, koska häntä oli epäilty noituudesta ja ties mistä. Myöskin tämä oli melkoisen julma mies, joka kohteli niin alaisiaan kuin perhettäänkin varsin kovalla kädellä.

Tottahan minä nyt vanhaa ystävää autan.” Vladimir naurahti, vaikkei kuulostanutkaan iloiselta.
En minä sitä epäillytkään.” Nathaniel sanoi, vaikka tiesikin, että Vladimiriin ei ollut luottamista, vaikka tämä näennäisesti uskollinen ystävilleen olisikin.




Nathaniel, miksi minä sinut pettäisin?” Vladimir kysyi laskeuduttuaan alas ratsunsa selästä.
'Monestakin syystä.' Nathaniel ajatteli, muttei sanonut sitä ääneen, vaan hymyili ja ehdotti paria tuopillista, ennen lähtöä.
Tuopillinen käy aina.” Vladimir sanoi tyytyväisenä, sillä oli valmis milloin vain huvittelemaan. Miehet harppoivat tavernaan ja saivat pöydän syrjemmältä.
Hieman myöhemmin kaunis tarjoilijatar kantoi heille tuopilliset olutta, josta taverna oli kuuluisa, kuin myös kauniista tarjoilijattaristaan. Nathaniel näki, miten Vladimir iski silmänsä neitoon ja arveli ettei tämä lähtisi ennen kuin saisi neidon pauloihinsa ja kaadettua tavernan tallin heinille. Nathaniel ei sanonut ääneen sitäkään, että Vladimir voisi vielä saada ongelmia lukuisista naissuhteistaan, eikä välittänytkään. Olihan hän asiasta joskus keskustellut, mutta Vladimir oli viitannut asiaan kintaalla.



Nathaniel tyytyi sitten ottamaan itse rauhallisesti ja jätti juomiset tuopilliseen, kun Vladimir kumosi niitä melkeinpä kaksin käsin ja vikitteli kauniita tarjoilijattaria minkä ehti. Neidot kihersivät, kuunnellessaan Vladimirin tarkoin harkittuja sanoja, joilla tämä sai neidon kuin neidon pauloihin. Ehkä siinä oli hitusen noituuttakin, Nathaniel arveli, mutta jätti asian omaan arvoonsa.
Vladimir oli naisten mies, sen hän tiesi. Viimein Vladimir häipyi kauniin neidon kanssa tallin suuntaan, leperrellen tälle lupauksiaan, joita ei tulisi koskaan pitämään, sillä kun Vladimir saisi haluamansa hän jättäisi neidon niine hyvineen, eikä muistaisi tätä enää tämän jälkeen.



Niin oli nytkin ja puolisen tuntia myöhemmin Vladimir palasi leveä hymy huulillaan Nathanielin luokse, tilasi vielä yhden tuopillisen olutta, jonka hörppi pitkin siemauksin. Hän iski sitten tyhjän tuopin hyväntuulisesti naurahtaen pöytään ja pyyhki suupielensä tyytyväisenä.




Menisimmekö?” Nathaniel kysyi kuin ohimennen ja vilkuili kahta kuninkaan vartijaa, jotka notkuivat baaritiskillä ja odottivat oluitaan. Hän ei erityisemmin halunnut tehdä vartijoiden kanssa tuttavuutta, sillä se tietäisi pään menetystä.
Kyllä, minä ainakin kaipaan päästä nukkumaan.” Vladimir sanoi hymyillen ja nauroi sitten irstaasti.
Hyvä.” Nathaniel mutisi ja nousi paikaltaan kasvojaan peitellen ja harppoi nopein askelin ulos viileään ilmaan, Vladimirin hoiperrellessa perässä.



He hakivat hevosensa ja suuntasivat kulkunsa Vladimirin pienimuotoiseen linnakkeeseen. Heidän saapuessaan linnakkeessa oli hiljaista, vain yhdessä ikkunassa paloi valo. Vladimirin vaimo ei kai vielä ollut nukkumassa, vaan odotti miestään palaavaksi. Nathaniel mietti, miten nainen kesti miestään, joka osasi ajoittain olla hyvinkin häijy ja raakalaismainen vaimoaan kohtaan. Hän itse ei oikein voinut ajatella tekevänsä sellaista, tosin eihän hänellä vielä puolisoa ollutkaan.
Melkein samassa hänen mieleensä nousi kuva tummatukkaisesta neidosta, jolla oli hyvin eläväiset kasvot ja kipinöivät silmät. Siinä olisi nainen jonka hän haluaisi itselleen, jos vain saisi, vaikka tämän antama löylytys yhä kirvelsi.

Palvelijani näyttää sinulle huoneesi ja käy kylvyssä, sillä haiset pahemmalle kuin katuoja.” Vladimir sanoi ja sai Nathanielin havahtumaan ajatuksistaan.
Minä kiitän.” Nathaniel sanoi ja haukotteli. Hän oli iloinen että voisi pitkästä aikaa nukkua vuoteessa, kovan maan sijasta.
Nathaniel vilkaisi vielä Vladimiria, joka harppoi kohti makuuhuonettaan, jossa vaimo jo odotti ja tekisi varmasti kaiken mitä mies vain halusi ja siitä Vladimir piti.
Nathaniel asteli palvelijan perässä, joka ohjasi hänet huoneeseensa ja sanoi, että kylpyvesi odotti.
Hän mutisi kiitokset ja astui huoneeseensa palvelijan häipyessä omille teilleen.



Nathaniel antoi kuuman veden hyväillä vartaloaan ja vaipui omiin mietteisiinsä, jotka kuitenkin rikkoutuivat, kun jostain kantautui huutoa. ”Vladimir.” Nathaniel mutisi ärtyneenä rauhansa häiritsemisestä ja olisi mennyt väliin, muttei halunnut kuitenkaan suututtaa suojelijaansa, joka saattaisi paiskata hänet saman tien ulos, jos katsoi sen olevan etunsa mukaista.
Viimein huuto vaimeni ja tuli hiljaista. Vaikkei Nathaniel koskaan tulisi sanomaan sitä ääneen, niin hän piti Vladimiria äärimmäisen vastenmielisenä tyyppinä. Toki tässä oli hyvätkin puolensa, mutta useimmiten tämä oli vain irstas naistennaurattaja, joka otti haluamansa vaikka väkisin, jos ei muu auttaisi.
Ei Nathanielkaan silti puhdas pulmunen ollut, mutta hän silti veti rajan johonkin ja se oli naisten satuttaminen, tai ehkä nyt se yksi ansaitsisi selkäsaunan, mutta muutoin hän mieluummin jättäisi moiset tekemättä.
Viimein hän nousi kylvystä, kuivasi itsensä ja puki ylleen puhtaan hienointa pellavaa olevan paidan ja vetäytyi vuoteeseensa.



Palvelija saisi aamulla siivota kylpyveden pois hän mietti unisesti, ennen kuin nukahti ja näki unia tummatukkaisesta kaunottaresta.

Yö sujui rauhallisena ja Nathaniel havahtui hereille, kun palvelija saapui huoneeseen tuomaan aamiaisen ja siivoamaan kylpyveden ja soikon pois.

Toivottavasti nukuitte hyvin.” Palvelija sanoi konemaisesti ja keräili samalla Nathanielin likaiset vaatteet lattialta, jonne ne olivat illalla jääneet.
Paremmin kuin kuukausiin.” Nathaniel vastasi ja asteli laiskasti pöydän ääreen nauttimaan aamiaistaan.
Tämän jälkeen kumpikaan ei pukahtanutkaan ja Nathaniel vaipui omiin ajatuksiinsa. Hän katseli ikkunasta avautuvaa maisemaa, joka kylpi nousevan auringon valossa. Hän mietti tulevaisuuttaan, joka tällä hetkellä ei näyttänyt erityisen valoisalta, ainakaan jos jäisi kiinni. Hän oli kylän laitamilla kuljeksiessaan kuullut kaikenlaista linnasta ja tiesi nyt, että valtakunnassa oli jälleen kuningas ja että jälkikasvuakin oli tiedossa. Myös tuo tummatukkainen nainen, Elisabeth oli saamassa lapsen tuoreelle miehelleen ja se jostain syystä sai Nathanielin ärtymään.
'Mustasukkaisuuttako?' Hän mietti ja lopulta tuli siihen tulokseen, että niin sen täytyi olla.
Hänen ajatuksensa katkesivat, kun palvelija palasi, kantaen sylissään pinon vaatteita, jotka laski vuoteelle.

Herrani toivoo, että vaatteet sopivat ja miellyttävät teitä.” Palvelija sanoi kumartaen kohteliaasti. ”Toivottavasti myös aamiainen maittoi.” Hän jatkoi ja alkoi siivota aamiaistarvikkeita, Nathanielin ryhtyessä pukeutumaan tuotuihin vaatteisiin.
Ääneti palvelija toimitti askareitaan ja poistui. Hieman myöhemmin Nathaniel laskeutui alas oleskeluhuoneeseen, jossa Vladimir jo odotti häntä.

Huomenta.” Vladimir sanoi hymyillen aurinkoisesti ja otti laiskan asennon tuolissaan. ”Toivoakseni uni maittoi.” Hän jatkoi sitten.
No, mitä nyt oli vähän häiriötä, ennen kuin sain unen päästä kiinni.” Sir Nathaniel sanoi hivenen pisteliäästi ja näki miten Vladimir hätkähti hänen sanoistaan. ”Mutta kiitos kysymästä, muuten nukuin oikein hyvin.” Hän jatkoi pieni hymy huulillaan, mutta ei hellittänyt katsettaan Vladimirista.



Sepä hyvä.” Vladimir sanoi ja rykäisi.. ”Tuota, mitenkäs me hoidamme tämän ongelman?” Hän kysyi ohittaen samalla Nathanielin kiusallisen huomautuksen.
Niin, ongelma.” Nathaniel sanoi ja tuijotti hajamielisenä takassa rätiseviä liekkejä. Hän tiesi oikein hyvin mikä häntä odotti, niin kauan kuin nuori kuningas olisi vallassa.
Me voisimme järjestää nuorelle kuninkaalle hieman päänvaivaa ja sitten myöhemmin iskeä, kun hän sitä vähiten odottaa.” Vladimir sanoi tyytyväisenä ja mietti, että jos vain saisi kyntensä kiinni vallan kahvaan, hän hankkiutuisi eroon Nathanielista ensi tilassa, sillä tämä oli liian vaarallinen jätettäväksi lähelle, se oli selvä. Hän tiesi oikein hyvin, kenet Nathaniel oli aikonut päästää päiviltä tuona yönä, jolloin tämä oli toveriensa kanssa hyökännyt linnaan ja tappanut palvelijan, joka oli syystä tai toisesta tullut väliin.
Minä en vieläkään ymmärrä, miksi se palvelija tuli väliin?” Vladimir sanoi viimein rikkoen syntyneen hiljaisuuden.
En minäkään tajua. Hänellä jos kellä olisi ollut syytä toivoa Julianin kuolemaa, mutta ei, se pahuksen mies uhrasi itsensä.” Nathaniel sanoi ja vilkaisi toveriaan. ”Olen tosin kuullut huhuja, ettei se palvelija ollut mikään palvelija, vaan kruunun laillinen haltija, jonka Julian oli vanginnut ja ottanut orjakseen.” Hän lisäsi sitten ja mietti, miten joku saattoikin tehdä jotain niin epäitsekästä, vaikka toinen ei olisikaan sitä ansainnut.
Siinä onkin kumma mies. Ehkä hänen sahanpurunsa olivat päässeet pahemman kerran kastumaan.” Vladimir naurahti röyhkeästi.
En oikein usko.” Nathaniel sanoi ja vajosi jälleen ajatuksiinsa.



Keskustelu oli hajanaista, kunnes miehet viimein pääsivät sopuun siitä mitä tulisi tehdä. Vladimir kertoi Nathanielille lyhyesti eräästä suunnitelmastaan, jonka oli ajatellut toteuttaa, joskin sopivaa hetkeä ei ollut ainakaan vielä löytänyt.

Kuten sanoin, me järjestämme nuorelle kuninkaalle hieman puuhaa, niin ettei hän ehdi muuta ajattelemaan.” Vladimir sanoi ja selitti suunnitelmansa pääpiirteittäin.
Oletko varma että se toimii, eikä sitten iske omaan nilkkaan?” Nathaniel kysyi epäileväisenä.
Toimii varmasti.” Vladimir sanoi itsevarmana, sillä hän tiesi sopivan porukan, joka oli halukas aiheuttamaan sekasortoa maksusta ja joskus maksuttakin, jos vain sopiva tilaisuus sellaiselle tuli ja nyt sellaista tarvittaisiin.
Vladimir viis veisasi mistään muusta, kuin itsestään ja omasta mukavuudestaan, joten hän ei uhrannut ainoatakaan ajatusta ihmisille, joita saattaisi sattua ja jopa ehkä kuollakin.




Me aloitamme muualta ja sitten kun valtakunta on saatu tarpeeksi hyvin sekasortoon, me iskemme luostariin.” Vladimir myhäili, sillä tiesi oikein hyvin, että nuorella kuninkaalla oli hyvät välit munkkiluostarin väkeen.
Miksi ihmeessä haluat tuhota luostarin?” Nathaniel kysyi, vaikka jo jotain aavistelikin. ”Haluatko tosiaan, että me kiinnitämme kuninkaan huomion itseemme? Sinä tiedät vallan hyvin, miten tärkeä paikka se on nuorelle kuninkaalle” Hän huomautti.
Ei, ei. Käsitit aivan väärin. Emmehän me itse mene lähellekään, kun kopla hoitaa likaisen työn puolestamme ja kun hänen huomionsa on kiinnitetty toisaalle, me voimme hyökätä linnalle.” Vladimir sanoi itsetyytyväinen virne huulillaan ja mietti miten raivaisi myös Nathanielin tieltään. Sen pitäisi käydä niin, ettei mies itse sitä ehtisi tajuamaan, ennen kuin olisi liian myöhäistä. Tämä oli aivan liian hyvä taistelemaan, eikä Vladimirilla ollut halua joutua Nathanielin kanssa lähikontaktiin millään muotoa.

Nathaniel oli silti hieman epäileväinen Vladimirin suunnitelman suhteen, sillä niin monta asiaa voisi mennä pieleen. Joku voisi kieliä tai pahempaa, kopla voisi kääntyä maksajaansa vastaan, jos katsoisi sen olevan etunsa mukaista.
Hän ei puhunut epäilyksistään mitään, sillä tiesi, ettei Vladimir välittäisi. Lisäksi hän päätti olla varuillaan, sillä jotenkin tuo kaikki tuntui ihan liian helpolta, eikä välttämättä päättyisi hänen kannaltaan hyvin. Jokin sisimmässä varoitti häntä Vladimirista, vaikka olihan hän tiennyt millainen mies tämä oli ja ettei tähän ollut luottamista.



Kaikessa hiljaisuudessa Nathaniel päätti turvata selustansa, sillä arveli ettei Vladimirin ystävällisyys kovin pitkälle venyisi, sillä mies tasan tarkkaan piti huolen omasta nahastaan ja omista eduistaan, muista piittaamatta.

Hetken Nathaniel jo mietti, että oliko sittenkään ollut kovinkaan viisas ratkaisu pyytää apua mieheltä, joka oli tunnettu kaksinaamaisuudestaan, kuin myös väkivaltaisuudestaan ja röyhkeydestään. Mutta päätti sitten katsoa, miten asiat etenisivät ja jos ne menisivät siihen pisteeseen, että pitäisi pelätä henkensä puolesta, voisi hän tehdä oman siirtonsa ja toimia sen mukaisesti.
Hetkeäkään hän ei miettinyt, että olisi jotenkin voinut maksaa tekonsa, jonka oli tuona kohtalokkaana yönä tehnyt ja joka oli riistänyt hengen hyväsydämiseltä mieheltä, joka ei ollut koskaan nostanut kättään ketään vastaan, vaikka tällä siihen olisikin ollut oikeus.



****

Ja muutama extra kuva tähän loppuun, ehkä hivenen maistiaisiakin tulevasta. :)


Tässä on koko porukka, joka linnalla oli vielä häiden aikana, ennen kuin lähetin pois toisen palvelijan, Stenkilit ja Margaretin, sekä teiniytyneen Dracon.


Juoruilua Birgittan ja Elisabethin tapaan ja kuten näkyy, kumpikin on siunatussa tilassa. :D




Vanhentunut Maria, vierellään tyttärensä Elisabeth.


Aaaws, nämä ne osaa olla suloisen rakastuneita aina vain. :)


Aikuistunut Edmund ja vielä tässä kuvassa teini-ikäinen Birgitta.


Aikuinen Birgitta MacBear

Tässäpä tämänkertaiset kuvatukset. :)