lauantai, 12. heinäkuu 2014

20. Luku Hyökkäys

No niin tässä taas yksi osanen, kun en malttanut enää pidempää odottaa. Tällä kertaa toimintaa on hieman enemmän ja lukeminen tästä eteenpäin, on jokaisen omalla vastuulla, sillä odotettavissa on voimakkaita kohtauksia, jotka eivät herkemmille ja/tai nuoremmille sovi.


***


20. Luku Hyökkäys


Oli ollut rauhallista jo melkein toista kuukautta, eikä Vladimiristakaan ollut kuulunut mitään, joten kukaan ei tietenkään osannut varautua siihen, että tämä päättäisi yrittää jotakin.


Esaias oli juuri opettamassa Arthurille miekkailun alkeita, kun pihamaalle astui astui joukko miehiä, Vladimir etunenässä.


Attack-normal.jpg


Voi kuinka herttaista”, Vladimir naurahti häijysti.


Vladimir”, Esaias sylkäisi nimen suustaan ja katsoi Vladimiria murhaavasti.


Petturi”, Vladimir sihisi hampaidensa välistä.


Murhaaja”, Esaias ärisi takaisin.


Hän tiesi, että Arthur oli saatava pois paikalta, sillä muutoin Vladimir saattaisi tehdä tälle jotain. Toistaiseksi tämän huomio oli kiinnittynyt muualle, mutta se ei kestäisi kauaa, jos hän keksisi jotain paljon kiinnostavampaa.


Ja mikäs sinä sitten olet?” Vladimir kysyi häijysti ja asteli edestakaisin. Hän nautti saadessaan kiusata Esaiasia ja kuitenkin hän oli huomannut jotain paljon kiinnostavampaa, jotain, joka toisi hänelle ehkä keinon päästä käsiksi vallankahvaan.


Esaias huomasi tämän ja päätti, ettei päästäisi Vladimiria tai yhtäkään tämän roistoista lähellekään Arthuria.


Arthur, kun minä sanon, niin sinä juokset niin lujaa, kuin jaloistasi pääset, etkä katso taaksesi”, Esaias kääntyi Arthurin puoleen ja katsoi tätä tiukasti, ”etsi käsiisi vartijat ja kerro mitä tapahtui”, hän lisäsi.


Mutta”, Arthur aloitti.


Arthur, ole niin kiltti”, Esaias pyysi. Hän tosiaan piti kovasti pojasta, joka oli hänelle yhtä rakas, kuin jos tämä olisi ollut oma poika.


Arthur ei sanonut mitään, nyökäytti vain päätään. Häntä pelotti, eikä hän pitänyt Vladimirista ja tämän mukana tulleista miehistä. Arthur tiesi, että Esaias oli vahva kuin härkä, muttei kuitenkaan uskonut, että tämä pärjäisi yksin kaikkia vastaan, ei ainakaan niin kauan, että kukaan ehtisi tulla hätiin.


Mutta sen enempää Arthur, kuin Esaiaskaan ei ehtinyt liikahtaakaan, kun Vladimir antoi häijysti naurahtaen hyökkäyskäskyn.


Esaias kaappasi Arthurin syliinsä, suojaten tätä miesten iskuilta. Hän taisteli miehiä vastaan, suojaten poikaa parhaansa mukaan.


Senkin imbesillit! Olkaa varovaisia, sillä pojasta on enemmän hyötyä elävänä!” Vladimir karjui, sillä tajusi itsekin, että jos poika kuolisi, hän olisi pahassa pulassa, eikä hänellä olisi minkäänlaista valttikorttia jonka avulla keplotella itseään vapaaksi.


Esaias tyrmäsi yhden miehen yhdellä ainoalla nyrkin iskulla ja kaatoi kaksi muuta nurin, juosten kohti tammiovea, suojellen Arthuria ruumiillaan.


Prinssi%20turvaan-normal.jpg


Pidä tiukasti kiinni, äläkä katso, vaikka kuulisit mitä”, Esaias käski hengästyneellä äänellä. Häntä heikotti, sillä muutama saaduista iskuista oli haavoittanut häntä pahasti.


Esaias”, Arthur aloitti, mutta vaikeni kun näki, ettei tämä aikonut vastata.


Hän tiesi, että jotain vakavaa oli tekeillä ja näki, että Esaias oli pahasti haavoittunut. Se pelotti häntä, sillä hän tiesi, että moisiin vammoihin saattoi kuolla, eikä hän halunnut sen tapahtuvan Esaiasille, josta hän niin kovasti piti.


Esaias työnsi yhden raskaan tammioven auki, työnsi Arthurin sisälle ja hoippui itse perässä, teljeten huolellisesti oven sisäpuolelta. Jopa Arthur tiesi, että raskas tammiovi oli niin paksu, ettei sitä kovin helpolla saanut auki. He olisivat turvassa jonkin aikaa, jolleivät vartijat äkkäisi pian tunkeilijoita. Esaias peruutti ovelta hieman ja silloin jalat pettivät hänen altaan ja hän lysähti kylmälle kivilattialle kyljelleen.


Esaias!” Arthur kiljaisi pelästyneenä ja juoksi tämän luokse. Hän näki miten kaksi suurta punaista länttiä levisi tämän vasempaan kylkeen.


Arthur kutsui miestä uudelleen nimeltä, mutta tämä ei liikahtanutkaan. Arthur kiersi Esaiaksen toiselle puolelle ja sai vaivoin käännettyä tämän selälleen.


Esaias?” Arthur kysyi ja laski kätensä tämän verisen kyljen päälle. Miten pieneltä hänen kätensä näyttikään ison miehen kylkeä vasten. Hän tajusi sen, että oli vain pieni poika, mutta silti, hän halusi auttaa tätä miestä, josta oli tullut hänelle hyvä ystävä ja opettaja.


Arthur”, Esaias henkäisi ja raotti hieman raskaita luomiaan, ”näetkö tuon toisen oven tuolla takan vieressä?” Hän kysyi.


Näen”, Arthur vastasi ja oli ymmällään.


Minä haluan, että sinä menet siitä. Sitä kautta pääsee vartiotupaan ja voit hälyttää apua, jolleivät ole jo huomanneet noita tunkeilijoita”, Esaias sanoi ja keräsi kaiken voimansa pysyäkseen tajuissaan.


Entä sinä? Tuletko sinä mukaani?” Arthur kysyi ja katsoi Esaiasia surullisena.


Ei, minä en tule”, Esaias vastasi hengittäen raskaasti.


Miksi et? Haluan että sinä tulet! Käsken sinua tulemaan mukaani!” Arthur huusi ja kuumat kyyneleet vierähtivät hänen poskilleen. Hän tiesi kyllä, että Esaias oli kuolettavasti haavoittunut, mutta hän ei silti halunnut uskoa sitä.


Ja minä haluan tulla, mutta en voi”, Esaias sanoi ja pörrötti kevyesti pojan punaisia hiuksia.

Esaias”, Arthur niiskutti, sillä hän ei halunnut jättää ystäväänsä näin.

Arthurin%20suru-normal.jpg

Mene, kun vielä voit”, Esaias sanoi lämpimästi ja hätkähti, kun ovelta kuului voimakas räsähdys, joka kieli, ettei menisi kauankaan, kun roistot pääsisivät läpi. Hän oli kuullut tasaisen jyskytyksen ovelta ja raskaat kiroukset, kun miehet hakkasivat ovea jollakin isolla ja raskaalla esineellä.


Mutta”, Arthur yritti vielä.


Mene!” Esaias kähähti ja työnsi poikaa kauemmaksi itsestään.


Yst%C3%A4v%C3%A4%20vaarassa-normal.jpg


Arthur nousi jaloilleen ja juoksi huoneen perällä olevalle ovelle. Esaias kuuli pojan itkun ja se tuntui pahalta, mutta ainakin hän oli pitänyt Edmundille antamansa lupauksen suojella poikaa kaikin keinoin.


Kuului edellistä voimakkaampi räsähdys oven antaessa lopulta periksi, jolloin Vladimir ja hänen roistonsa ryntäsivät sisälle. Arthur oli jo poissa, turvassa, Esaias ajatteli, kun kuuli askeleiden lähestyvän ja pysähtyvän viereensä. Luomiensa raosta hän näki Vladimirin, jonka kasvoilla oli ylimielinen hymy ja tämän tummista huokui kylmyys.


Enpä olisi uskonut näkeväni sinua alakynnessä”, Vladimir sanoi hiljaa ja katsoi Esaiasia kylmästi.


Esaias ei kyennyt vastaamaan ja vain katsoi takaisin. Hänen sormensa nykivät hieman, kuin hän olisi halunnut kietoa ne Vladimirin kaulan ympärille.


Tämä on loppusi, petturi”, Vladimir sähähti ja iski kahdesti miekkansa keskelle Esaiasin leveää rintaa. Esaiasin suusta karkasi heikko äännähdys, minkä jälkeen hän vain makasi alallaan, punaisen läntin levitessä rintaan, silmät tyhjyyteen tuijottaen.


***


Esaiaksen käskystä huolimatta Arthur oli jäänyt oven taakse seuraamaan tapahtumia. Hän katseli ovenraosta, kun Vladimir ja tämän miehet saartoivat lattialle lyyhistyneen Esaiasin. Arthur tunsi sydämensä jyskyttävän niin lujaa, että hän pelkäsi noiden roistojen kuulevan sen. Hän ei kuitenkaan uskaltanut liikahtaakaan paikaltaan, sillä tiesi, että hänen oli oltava hyvin hiljaa, sillä muutoin nuo roistot huomaisivat hänet.


Hän kuuli pahantahtoisen äänen puhuvan, muttei saanut sanoista selvää ja tulisi muistamaan tuon äänen niin kauan kuin eläisi. Raostaan hän näki, kun mies, joka oli juuri puhunut asteli hetken edestakaisin, pysähtyi ja nosti miekkaa puristavan käden ylös. Käsi nousi ja laski kahdesti, jonka jälkeen miekan kiiltävä terä värjäytyi punaiseksi Esaisasin verestä.

Arthur kuuli, kuinka Esaias ähkäisi heikosti ja vaikeni sitten, maaten liikkumattomana paikallaan.


Kurkkija%20ovenraossa-normal.jpg


"Ei", Arthur henkäisi hiljaa, eikä kyennyt millään estämään tukahtunutta nyyhkäystä, joka karkasi hänen huuliltaan.


Hän painoi nopeasti käden suunsa eteen ja tuskin uskalsi hengittää, kuumien kyyneleiden vierähdellessä hiljalleen alas ja kastellessa hänen poskensa.


"Etsikää poika, mutta älkää vahingoittako häntä", kuului tuo ääni kovana ja kylmänä, aivan oven läheltä, "hän ei taida olla kovinkaan kaukana", ääni lisäsi häijysti, kuin sihisevä käärme.


Arthur kuuli jokaisen sanan ja hengähti säikähtäneenä ja irrotti otteensa ovesta, jonka raosta oli juuri kurkistellut. Ovi painui kiinni hiljaa kolahtaen, jolloin Arthur perääntyi hieman ovelta, sydän jyskytti entistä kiivaammin ja hän ei tiennyt mitä tehdä. Hän tiesi, että hänen pitäisi mennä, mutta jalat eivät totelleet.


"Meillä taitaa olla täällä rotta", Vladimir naurahti ja kiskaisi oven auki.


Täsmälleen samalla hetkellä Arthur käännähti kannoillaan ja pinkaisi juoksuun. Hän juoksi niin lujaa kuin jaloistaan pääsi pitkin mutkittelevaa käytävää. Hän kuuli sydämensä jyskeen korvissaan, samoin kuin takaansa kantautuvat raskaat askeleet ja karkeat kiroukset.


Salak%C3%A4yt%C3%A4v%C3%A4ss%C3%A4-norma


***


Salak%C3%A4yt%C3%A4v%C3%A4ss%C3%A41-norm


Käytävää tuntui jatkuvan loputtomiin, kunnes hän viimein saapui isoon huoneeseen, jonka tajusi vahtituvaksi. Arthur tiesi, että vahtituvassa oli aina jonkin verran sotilaita ja niin oli nytkin. Hän näki Marcuksen, joka seisoi ison karkeasti rakennetun kivisen takan luona.


Arthur%20juoksee%20vahtitupaan-normal.jp


"Marcus", Arthur läähätti hengästyneenä ja sai tämän huomion kääntymään itseensä.


"Teidän korkeutenne, mitä te täällä teette? Eikös teidän pitänyt olla Esaiasin kanssa?" Marcus kysyi ja katsoi poikaa, joka oli juuri juossut paikalle, kuin itse piru olisi ollut tämän kannoilla.


"E-Esaias on haavoittunut pahasti!" Arthur parahti ja katsoi kyyneleisin silmin Marcusta. Muuta hän ei sitten ehtinytkään sanoa, kun häntä jahdanneet miehet tulivat käytävästä vahtitupaan.


Vahtituvassa1-normal.jpg


Vahtituvassa-normal.jpg


"Poika tänne, tai kuolette!" Vladimir karjaisi.


"Ei onnistu", Marcus sanoi ja veti Arthurin taakseen suojaan, "Larry pidättele noita roistoja niin kauan kuin pystyt. Ben käy hälyttämässä lisää miehiä. Minä vien Prinssin pois täältä", hän jakeli käskyjä, sillä tiesi, että oli toimittava nopeasti tai nuo roistot veisivät prinssin mukanaan.


"Käskystä!" Kajahti huuto ja Ben ja Larry suuntasivat suorittamaan annettuja tehtäviä.


"Arthur, tule. Minun on vietävä sinut pois täältä, sillä täällä on pian täysi rähinä päällä, eikä teidän sovi jäädä sen keskelle", Marcus sanoi ja alkoi ohjata Arthuria pois.


"Minne sinä kuvittelet meneväsi!" Vladimir ärähti, huomatessaan Marcuksen aikeet.


"Ei kuulu sinuun, mutta jos se minusta riippuu, niin sinä et koske poikaan", Marcus ärisi ja ote miekankahvasta kiristyi. Hän oli totisesti valmis taistelemaan, eikä antaisi prinssiä tuon tunteettoman miehen käsiin.


"Poika tänne tai en vastaa seurauksista, petturi!" Vladimir karjui, huitoen miekallaan ilmaa.


"Arthur, painu pois täältä, minä yritän hidastaa häntä. Älä käänny katsomaan, kuulitpa mitä tahansa", Marcus käski ja veti miekkansa esiin, sillä taistelutta hän ei antautuisi. Hän oli vannonut suojelevansa kuningastaan, sekä kuninkaallista perhettä ja sen hän myös tekisi.


"Mutta", Arthur aloitti.


"Teidän korkeutenne, menkää. Nyt!" Marcus sanoi käskevään ääneen, joka ei sietänyt vastaväitteitä.


Arthur ei vastannut, mutta perääntyi ja juoksi ulos, läpi pihan, painuen suurista raudoitetuista ovista suoraan suureen saliin. Hän pysähtyi ja jäi katsomaan seinää, jolla oli seinävaatteita, miekkoja ja tikareita koristeina.


Tappelu%20Vladimirin%20ja%20Marcuksen%20


Hän asteli päättäväisenä seinälle ja nappasi käteensä yhden tikareista, joka koon puolesta oli hänelle kuin pieni miekka.


Tikarit%20sein%C3%A4ll%C3%A4-normal.jpg


Tikari kourassaan hän alkoi päättäväisenä astella pihalle, jonne Marcus ja Vladimir olivat siirtyneet taistelun tuoksinassa.

Arthur oli päättänyt, ettei enää katsoisi vierestä, kun tuo mies tappaisi hänelle tärkeitä ihmisiä. Hän tiesi kyllä, ettei hänestä ollut vastusta aikuiselle miehelle, sillä hän ei osannut vielä läheskään niin hyvin miekkailla, kuin sotilaat, vaikka Esaias olikin hänelle yhtä ja toista opettanut. Mutta nopea hän oli ja sen oli Esaiaskin sanonut monta kertaa ja nyt hän halusi kokeilla, onnistuisiko edes pienesti haavoittamaan yhtäkään roistoista.


Arthur%20palaamassa%20pihalle-normal.jpg


Arthur%20palaa%20kielloista%20huolimatta


Arthur pysähtyi oviaukkoon ja näki miten Marcus ja Vladimir taistelivat. Kipinät sinkoilivat, kun miekan terät osuivat toisiinsa ja kaikki keinot tuntuivat olevan käytössä. Kun Vladimir tajusi jäävänsä toiseksi, hän kaivoi tikarin vaatteidensa kätköistä ja aikoi iskeä sen pahaa aavistamattoman Marcuksen selkään.


Arthur huomasi tämän ja juoksi noiden kahden luo ja viilsi syvän haavan Vladimirin nilkkaan. Ennen kuin Vladimir ehti tajuta, mitä oli tapahtunut, Arthur iski tikarinsa voimalla hänen jalkapöytänsä läpi.


"Aaaargh! Senkin pieni piru, minä tapan sinut!" Vladimir karjui raivoissaan. Hänen kätensä heilahti voimakkaasti ja kuului läimäys ja muksahdus, kun Arthur lensi maahan


Senkin%20pieni%20piru-normal.jpg


"Senkin ruoja!" Marcus karjaisi ja hyökkäsi kohti Vladimiria.


Vladimir tajusi, ettei voisi voittaa, vaan perääntyi nopeasti ja ontui kiroillen pakoon. Vain kaksi hänen alaisistaan pääsi pakoon, muiden joko kuollessa taistelussa tai jäädessä kiinni.

Marcus antoi Vladimirin mennä ja harppoi nopein askelin Arthurin luo, joka kömpi juuri istumaan.


Teidän korkeutenne, oletteko kunnossa?” Marcus kysyi ja katseli samalla poikaa, jonka posket olivat kyyneljuovilla. Hän näki, että toinen poski helotti punaisena, siitä kohden, mihin Vladimirin kämmen oli osunut.


Olen”, Arthur sanoi hiljaa ja painoi katseensa alas.


Hänestä tuntui pahalta ja hän pelkäsi, ettei Esaias selviäisi, sillä niin huonolta mies oli näyttänyt, kun hän oli tämän nähnyt viimeisen kerran


Marcuksella ei ollut sydäntä moittia poikaa siitä, ettei tämä ollut pysynyt poissa taistelun melskeestä, vaikka hän olikin niin käskenyt. Hän näki, että poika oli kokenut jo ihan tarpeeksi sille päivälle ja kaipasi nyt vain tukea ja rakkautta.


Annas kun autan sinut ylös”, Marcus sanoi lempeästi ja ojensi kätensä kohti poikaa. Arthur otti miehen kädestä kiinni ja antoi tämän nostaa itsensä jalkeille.


Kiitos”, Arthur sopersi ja nosti hitaasti katseensa Marcukseen, jonka kasvot olivat vakavat, mutta kuitenkin lämpimät. Niillä ei nyt näkynyt sitä tavanomaista hymyä, mutta silmissä oli yhä tuo lämmin katse, ”entä Esaias?” Hän kysyi viimein, kyyneleen vierähtäessä hänen poskilleen.


Marcus oli vaiti, eikä ehtinyt vastata, kun eräs sotilaista tuli juoksujalkaa hänen luokseen.


Sir”, sotilas aloitti ja vilkaisi sitten nopeasti nuorta prinssiä ja veti Marcuksen hieman sivummalle ja sanoi hiljaa, ”se on nyt varmistettu, että Esaias on kuollut”


Kiitos”, Marcus vastasi, mielen synkistyessä entisestään, ”voitte mennä, mutta pyydän sinua sitä ennen hakemaan kuninkaan tänne”, hän pyysi, sillä kaikkein parasta olisi, jos Arthur voisi olla vanhempiensa parissa.

Liian paljon, oli nuori prinssi joutunut kokemaan, liian lyhyessä ajassa.


Kyllä sir, tapahtuu heti sir”, sotilas sanoi ja kumarsi. Sen kummempia kyselemättä hän painui juoksujalkaa toteuttamaan annettua tehtävää.


Marcus kääntyi Arthurin puoleen ja laskeutui polvensa varaan tämän eteen, miettien kuinka kertoa prinssille totuuden, sillä hän näki pojan kasvoista, että tämä toivoi Esaiakseksen selvinneen, vaikka oli varmasti nähnyt, miten pahasti tämä oli haavoittunut.


Arthur”, Marcus uskaltautui puhuttelemaan nuorta prinssiä nimeltä ja katseli tätä tutkivasti.


Niin”, Arthur kysyi ja henkäisi syvään, sillä arvasi jo ettei mitään hyviä uutisia ollut tiedossa.


Olen hyvin pahoillani, että joudun kertomaan tämän teille”, Marcus aloitti ja vaikeni hetkeksi, ”mutta Esaias ei selvinnyt”, hän jatkoi ja katsoi pojan vakavia kasvoja.


Mutta...” Arthur aloitti ja vaikeni sitten. Vaikka hän olikin elätellyt toivoa siitä, etteivät vammat olisikaan olleet niin pahoja, oli hän sisimmässään tiennyt karun totuuden. Hän vain ei ollut halunnut ajatella sitä, sillä miten joku niin iso ja voimakas, kuin Esaias, voisi kuolla.


Olen pahoillani”, Marcus sanoi uudelleen ja katsoi poikaa, jonka alahuuli väpätti.


Hän veti Arthurin käsiensä suojaa, kuten olisi tehnyt omalle pojalleen, sillä tiesi, että tämä tarvitsi nyt aikuisen tukea ja turvaa. Hän tunsi, miten pojan hoikka vartalo vavahteli nyyhkytyksistä ja tunsi itsensäkin surulliseksi, sillä hän tiesi, miten paljon tämä oli Esaiaksesta pitänyt.


Lohduttaja-normal.jpg


Marcus itsekin oli ystävystynyt Esaiaksen kanssa, tiesi että jäisi kaipaamaan miehen isoa olemusta, naurua ja leikinlaskua.


Arthur nojautui miehen leveää olkaa vasten ja antoi itkun tulla, vaikka olikin ollut aina sitä mieltä, että itkeminen oli tyttöjen juttu. Mutta nyt hän ei voinut sille mitään, sillä menetyksen tuska oli liian suuri kestettäväksi ja toki hän tiesi, että oli vain poika ja aikuisuuteen oli vielä pitkä matka.


Syvän hiljaisuuden katkaisi askelten kaiku, josta saattoi päätellä, että tulijalla oli kiire. Marcus käänsi katseensa äänen suuntaan ja valmistautui puolustamaan prinssiä kaikin keinoin, jos tulija olisi vihollinen, sillä hän ei tiennyt kuinka paljon Vladimirilla oli miehiä ollut mukanaan ja oliko joku heistä kenties jäänyt vielä hiiviskelemään linnan käytäville.


Hän huokaisi helpotuksessa, nähdessään Edmundin, joka harppoi paikalle, kasvoillaan huolestunut ilme. Aivan tämän kannoilla tuli kuningatar Birgitta, joka muitta mutkitta ohitti miehensä ja syöksyi katsomaan, oliko Arthur kunnossa.


Kuninkaallinen%20perhe%20saapuu%20paikal


Marcus päästi pojasta irti ja antoi kuningatar Birgitan ottaa tämän hoiviinsa.


Teidän korkeutenne”, Marcus sanoi ja kumarsi kummallekin.

Mitä oikein tapahtui?” Edmund kysyi ja katsoi Marcusta tiukasti.


Sotilas oli kyllä lyhyesti kertonut, mitä oli tapahtunut, mutta hän halusi silti tarkemmat tiedot tapahtuneesta ja mikä tärkeintä, varmistua siitä, että Arthur oli kunnossa.


Marcus%2C%20Edmund%2C%20Birgitta%20ja%20


Vladimir, teidän korkeutenne”, Marcus sanoi ja kertoi juurta jaksain, sen mitä itse tiesi tapahtuneesta.


Miten tämä on mahdollista?” Edmund kysyi kulmat kurtistuen, sillä ketään ei päässyt vartion huomaamatta sisälle linnaan.


Hän tappoi porttia vartioineet sotilaat”, Marcus kertoi ja tiesi, että hänellä oli vielä raskas velvollisuus ilmoittaa näiden vartiosotilaiden omaisille tapahtuneesta, tosin hän tiesi kyllä, että näiden elämä tulisi järjestymään, sillä Edmund oli tarkka siitä, että hänen alaisensa pärjäisivät ilman elättäjääkin, olipa se sitten ollut isä tai poika.


Hemmetti”, Edmund sanoi ja mietti mitä tehdä, sillä ei halunnut, että yksikään Vladimirin lurjuksista pääsisi lähellekään Arthuria tai linnaa, ”kaksinkertaistakaa vartio ja jos Vladimir yrittää päästä sisälle, tappakaa hänet. Hänestä on ollut aivan tarpeeksi vaivaa”, hän jatkoi ja katsoi tuikeasti Marcusta.


Kyllä teidän korkeutenne”, Marcus sanoi, ”kuten jo varmaan tietänette, Esaias menehtyi saamiinsa vammoihin suojellessaan teidän poikaanne", hän jatkoi.


Edmundin ilme synkentyi entisestään, sillä hänkin oli pitänyt Esaiaksesta ja monet kerrat katsellut ikkunasta, miten tämä oli isällisesti opettanut Arthurille miekkailun saloja.


Se on hyvin ikävä kuulla”, Edmund sanoi viimein ja huokaisi, ”minä käyn henkilökohtaisesti kertomassa suruviestin hänen veljelleen ja haluan, että hänen perheestään pidetään hyvä huoli. Michaelin, kuin myös luostarille voisi lähettää lisää sotilaita turvaksi, nyt kun se ketku kerran on vieläkin vapaalla jalalla, eikä epäröi tappaa ja todennäköisesti hän kohdistaa tappion tuoman vihansa johonkuhun minulle tärkeistä henkilöistä”, hän jatkoi, sillä halusi suojata viattomat ihmiset Vladimirin vihalta, jota tämä epäilemättä kohdistaisi kehen tahansa vastaan tulevaan.


En ole varma haluaako Vladimir hetkeen tapella, sillä teidän poikanne silpoi hänen jalkaansa tikarilla, vaikka käskin häntä poistumaan taistelun melskeestä”, Marcus kertoi.


Urhea poika, joskin myönnettäköön, että tuo temppu oli tyhmänrohkea. Mutta olen silti iloinen siitä, ettei hänelle tapahtunut mitään ja että hän on kunnossa”, Edmund sanoi ja kääntyi vaimonsa puoleen, ”Birgitta kultaseni, veisitkö Arthurin huoneeseensa. Minulla on vielä asioita hoidettavana, mutta tulen kyllä myöhemmin, sillä haluan keskustella Arthurin kanssa”, hän lisäsi, kääntyen katsomaan vaimoaan.


Birgitta%20vie%20Arthur%20pois%20t%C3%A4


Totta kai”, Birgitta vastasi ja katsahti sitten Arthuria, ”tule, mennään”, hän lisäsi ja alkoi ohjata poikaansa pois pihamaalta, Edmundin jäädessä vielä keskustelemaan Marcuksen kanssa.


perjantai, 27. kesäkuu 2014

19 Luku Torni

Meinasin ensin, että odottaisin, vielä jonkin aikaa, mutta en sitten malttanut ja tässä tulos. Toivottavasti se miellyttää teitä. Itse ainakin olen tyytyväinen osaseen ja jatkoakin on tulossa, kunhan ensin ehdin kuvailla lisää.

Toivon toki myös palautettanne, sillä se innostaa tekemään lisää jatkoa tähän tarinaan. :)

 

19. Luku Torni

 

Aika kului tasaiseen tahtiinsa ja Esaiaksen ja Arthurin ystävyys syveni. Esaias opasti Arthuria isällisen lempeästi miekkailun saloihin, opettaen samalla muutakin. Kärsivällisesti hän jaksoi vastailla pojan kysymyksiin, joita tämä toisinaan kysyi mieluummin häneltä, kuin isältään.

 

Toisinaan Arthurin serkku 15 vuotias Rafael otti osaa miekkailuharjoituksiin. Hän oli ottanut Arthurin suhteen isoveljellisen asenteen ja joskus vähän kiusasikin viisi vuotta nuorempaa Arthuria.

Enimmäkseen Rafael kuitenkin vietti aikaansa serkkunsa kanssa, koska piti tästä. Hän auttoi Arthuria läksyissä, sillä nuoren kruunuprinssin tuli osata muutakin kuin miekkailua, kuten lukemaan ja kirjoittamaan, sekä hovin etiketti piti tuntea ja paljon muuta, mitä poika piti varsin pitkästyttävänä. Mutta pakko mikä pakko, sillä tulevan kuninkaan vastuu oli suuri.

Ei hän toki vielä pitkään aikaan nousisi valtaistuimelle, sillä Edmund oli vielä voimissaan ja hallitsisi vielä hyvin pitkään.

 

***

 

Päivät linnalla kuluivat rauhallisesti, eikä ulkomaailmastakaan kantautunut tietoja Vladimirin roistojoukkion tihutöistä. Ei ainakaan niin paljon, kuin aiemmin, mutta silti tuo joukkio levitti kauhua tavallisten ihmisten keskuudessa.

 

Muuta tietoa Vladimirin liikkeistä kuitenkin tuli tasaiseen tahtiin, Marcus kävi niin usein kuin mahdollista, kertomassa Vladimirin mahdollisista suunnitelmista. Ei hän koskaan kovin paljoa saanut tietoa, mutta sen mitä sai, oli se silti arvokasta ja antoi Edmundille aikaa reagoida ja turvata alaisiaan roistojoukkion hyökkäyksiltä.

 

Marcus viipyi poissa hyvinkin pitkiä aikoja kerrallaan, joskus päiviä, useimmiten viikkokausia, mutta mitä pidempään hän oli poissa, sitä parempia tietoja hän toi. Linnalla hän ei koskaan viipynyt pitkiä aikoja, sillä hän tiesi, miten epäluuloinen Vladimir oli ja tiesi, miten herkästi tämä oli valmis antamaan tappokäskyn, jos kokisi asemansa uhatuksi.

 

Sir Nathanielin lähdön jälkeen Vladimirista oli tullut, jos mahdollista, vieläkin vainoharhaisempi ja julmempi. Marcus oli jo ehtinyt nähdä, miten raa'asti tämä kohtelin alaisiaan ja kuinka muutama oli päässyt hengestään ihan mitättömästäkin syystä.

 

Vladimir ei juurikaan luottanut alaisiinsa ja vain harva oli päässyt tarpeeksi lähelle häntä ja niistäkin jo muutama oli päässyt hengestään, Vladimirin oikkujen tähden. Häntä kaihersi Nathanielia vastaan käydyssä taistelussa koettu tappio, sekä se että perhe oli lähtenyt tuon kaksinaamaisen miehen matkaan.

 

Niinpä Vladimir sitten suuntasi kaiken raivonsa niihin, jotka talossa vielä oli, nimittäin palvelijoihin, jotka joutuivat kärsimään äärimmäisestä julmuudesta. Pelko oli niin suuri, ettei yksikään palvelijoista uskaltanut nousta julmaa tyrannimaista isäntäänsä vastaan, joka rankaisi aivan olemattomastakin rikkeestä äärimmäisen julmalla ja raa'alla tavalla.

 

Hyvin pitkän ja kärsivällisen työskentelyn tuloksena Marcus oli päässyt melko lähelle Vladimiria. Luottamusta tosin ei ollut paljoakaan, mutta saavutettu asema oli kuitenkin tyhjää parempi ja tietoa tihkui hänen korviinsa huomattavasti enemmän, kuin ihan alussa. Asiaa saattoi toki auttaa se, että hän oli onnekseen ottanut kaksi Vladimirin kiinni jäänyttä alaista avukseen. Nämä olivatkin ilomielin ottaneet tehtävän hoitaakseen, kun olivat nähneet miten armollinen kuningas Edmund oli.

 

Nytkin oli luvannut näille kahdelle armahduksen teoistaan, mikäli tehtävä onnistuisi ja Marcus pysyisi hengissä. Toistaiseksi kaikki näyttikin hyvältä. Miehet olivat itsekin ymmärtäneet, että Vladimirin puheet olivat vain ilkeämielisiä valheita, kun he nyt olivat omin silmin nähneet Edmundin.

 

Hiljalleen Marcus sai kokoon tiedonjyväsiä, joiden perusteella hänelle alkoi selvitä Ewartin olinpaikka. Asiaa tietenkin edesauttoi se, että Vladimir määräsi Marcuksen ryhmään, jonka oli tarkoitus hakea Ewart Vladimirin linnoitukseen teloitusta varten.

 

Marcus tiesi, että nyt oli kiire, mikäli hän aikoi saada Ewartin pelastettua, joten hyvän tilaisuuden tullen hän kiirehti kuninkaanlinnalle kertoakseen tietonsa. Tietenkään hän ei voisi jäädä linnalle, sillä herättäisi epäilykset ja kaikki se huolella tehty työ menisi hukkaan. Niin paljon kuin Marcus vihasikin Vladimirin alaisena olemista, tiesi hän, että hänen oli hoidettava tehtävä loppuun asti.

 

Niin hän sitten yöllä ratsasti tuulispään lailla linnalle ja juoksi Edmundin makuukammioon, herättämään hänet.

 

***

 

Olen pahoillani, että joudun häiritsemään teitä tähän aikaan ylhäisyys, mutta asiallani on kiire”, Marcus sanoi ja kumarsi.

Ei se mitään” Edmund sanoi viskatessaan peittonsa syrjään, ”sen kuin kerrot tietosi”, hän lisäsi.

Ylhäisyys, sain selville, missä Vladimir pitää Esaiaksen veljeä”, Marcus sanoi.

Hienoa”, Edmund sanoi tyytyväisenä.

Ei sitten yhtään hienoa, ylhäisyys”, Marcus sanoi.

Kuinka niin?” Edmund kysyi ja rypisti kulmiaan.

Vladimir antoi käskyn hakea Ewart ja viedä hänet Vladimirin linnakkeelle teloitettavaksi”, Marcus selitti.

Se ei käy laatuun” Edmund napautti.

Tiedän sen ylhäisyys ja siksi kiirehdinkin kertomaan asian teille mitä pikimmin”, Marcus sanoi.

Milloin tämä olisi tarkoitus tapahtua?” Edmund kysyi ja veti samalla vaatteita ylleen.

Heti aamusta, herrani”, Markus vastasi nopeasti.

Huomennako?” Edmund kysyi ja mietti riittäisikö aika tarvittaviin toimenpiteisiin.

Kyllä herrani”, Marcus vastasi, ”ja siksi minä tulinkin tähän aikaa teitä häiritsemään. Jäisin mielelläni teidän avuksenne, mutta minun on palattava, ennen kuin Vladimir alkaa epäillä jotakin. Hän näet määräsi minut tuohon ryhmään, jonka on tarkoitus hakea ja teloittaa vanki”, hän jatkoi.

Hyvä on, minä en pidättele sinua kauempaa, kerro vain se olin paikka”, Edmund sanoi ja asteli Marcuksen perässä ulos makuukammiostaan.

 

Y%C3%B6llinen%20her%C3%A4tys%20Marcuksen

 

Häntä pidetään tornissa, kalmanummen toisella puolella”, Marcus kertoi.

Minä kiitän” Edmund sanoi ja antoi Marcuksen mennä.

 

Edmund tiesi kyllä paikan, sillä hänen ollessa vielä lapsi, äiti oli ankarasti kieltänyt häntä menemästä sinne, luultavastikin juuri petollisen nummen takia, jossa olevat salakavalat suonsilmäkkeet saattoivat imaista pahaa-aavistamattoman kulkijan sisäänsä, jos astui polulta harhaan.

 

Marcuksen mentyä Edmund kutsui luokseen palvelijan, jonka hän käski mennä herättämään Michaelin ja Matthewin. Nuo kaksi tulivatkin pian unisen palvelijan perässä, mutteivät yksin, sillä heidän takanaan asteli Esaias.

 

Kuulin, että olitte saanut veljeni olinpaikan selville”, Esaias sanoi, palvelijan poistuttua.

 

Niin olen, mutta toivoin että olisit jäänyt tänne”, Edmund huomautti, ”mutta en minä voi estääkään, joten kai minun on otettava sinutkin mukaan”, hän lisäsi.

 

Minä kiitän”, Esaias sanoi ja kumarsi.

 

Me lähdemme liikkeelle mitä pikimmin, sillä matka ei ole helppo, vaikka paikka ei kaukana täältä olekaan ja tarkoitus on, että ehdimme perille ennen Vladimirin konnia”, Edmund sanoi ja vilkaisi ohimennen pöydälle auki levitettyjä karttakääröjä, joista näkyi tuo pahamaineinen suo.

 

Kalmanummen%20kartta-normal.jpg

 

Mietteli%C3%A4s%20kuningas%20ty%C3%B6p%C

 

Vai kalmanummi”, Michael sanoi, sillä paikka oli tuttu hänellekin ja muutaman ystävänkin hän oli tuon paikan petolliseen hetteikköön menettänyt.

 

Tarkkaa%20suunnittelua-normal.jpg

 

Niin”, Edmund myönsi, ”suosittelen varovaisuutta, sillä en haluaisi menettää ketään teistä”, hän muistutti.

 

Vladimir on piru mieheksi, ei kukaan muu olisi moista paikkaa keksinyt”, Esaias murahti.

 

No, mutta meidän on syytä pitää kiirettä, mikäli mielimme ehtiä tuolle tornille ennen Vladimirin miehiä”, Edmund muistutti, sillä halusi viimeiseen asti välttää taistelua ja mitä vähemmän Vladimir tietäisi, sitä paremmin Marcus pääsisi pois, kun tehtävä olisi suoritettu, ”haluan välttää kahnauksia, jos mahdollista, varsinkin kun Marcus on vielä toistaiseksi Vladimirin alaisena”, hän lisäsi.

 

Kaikki kolme nyökäyttivät päätään myöntymyksen merkiksi, eikä Edmundin tarvinnut edes käskeä, kun he jo painuivat valmistautumaan lähtöön. Edmund antoi palvelijalleen käskyn laittaa hevosensa valmiiksi, minkä jälkeen hän kävi vielä hyvästelemässä Birgitan. Eihän sitä koskaan tiennyt, mitä päivä toisi tullessaan ja hän halusi ainakin nähdä vaimonsa, ennen lähtöään.

 

Edmund ei tietenkään voinut kuluttaa kovin paljon aikaa tähänkään, sillä heillä oli kiire, eikä hänkään halunnut hidastaa lähtöä yhtään enempää, kuin oli pakko.

 

Niin hän sitten pukeutui ripeästi, käväisi Birgitan luona ja tuon hellän hetken jälkeen suuntasin pihalle, jossa hänen hevosensa oli jo valmiina, kuin myös Michael, Matthew ja Esaias, sekä kourallinen sotilaita.

 

L%C3%A4ht%C3%B6valmistelut%20linnanpihal

 

Edmund nousi hevosensa selkään, vilkaisten muita ääneti.

 

Muistuttaisin vielä, että kun saavumme nummelle, älkää poiketko polulle, sillä se voi olla viimeinen erheenne”, hän muistutti ja katsoi tiukasti kaikkia, ennen kuin suuntasi ulos portista.

 

Koko porukka seurasi kuningastaan, Esaias ja Michael ratsastaen tämän rinnalla ja Matthew takana. Matthewin perässä tulivat sotilaat.

 

Matka suolle eteni ripeästi, eikä aurinkokaan ollut vielä noussut, mutta kaukana horisontissa alkoi jo häämöttää kapea valokaistale. Vielä oli edessä matkan vaarallisin osuus, kalmanummen ylitys.

 

Kalmansuolla2-normal.jpg

 

Kalmansuolla3-normal.jpg

 

Tuo joukko kulki jonossa, tarkasti seuraten edessään olevaa, sillä ketään ei haluttanut vajota sen enempää yksin kuin hevosensakaan kanssa suonsilmäkkeeseen. Kulku oli hidasta, sillä varovaisuutta ei voinut olla liikaakaan. Alkoi olla jo hämärää, kun he vihdoin pääsivät nummen toiselle laidalle, jossa itse kukin huokaisi syvään, sillä ylitys oli onnistunut ilman mies tai hevostappioita.

 

Tästä ei ollut enää pitkä matka tornille ja loppumatka oli muutenkin helpompi, kun ei tarvinnut alituiseen pelätä joutuvansa suohon. Tuo osuus sujui nopeasti ja pian torni jo häämöttikin edessä, nousevan auringon säteiden värjätessä, sen sammaloituneen pinnan punaisilla ja kultaisilla sävyillä.

 

Tower-normal.jpg

 

Pihamaa oli kivikkoinen ja vaikeakulkuinen. Siellä täällä rehotti isoja hoitamattomia pensaita ja rapautuneen seinän pintaa peitti paksu kasvillisuuskerros.

 

Perill%C3%A4%20viimeinkin-normal.jpg

 

Tornille päästäkseen oli ylitettävä silta, joka oli tehty hyisen tummavetisen esteen yli, joka kiersi koko tornin ympäri. Torni ei totisesti ollut helppopääsyinen, se oli varmaa. Mutta he eivät antaneet sen estää itseään.

 

Edmund antoi käskyn jättää hevoset sillan toiselle puolelle, sillä silta oli liian ahdas hevosille ja näytti muutenkin siltä, kuin olisi romahtamaisillaan. Hän jo mietti strategiaansa ja oli aikeissa sanoa mitä kukin tekisi, kun Esaias hyppäsi alas hevosensa selästä ja suuntasi sillan yli puolijuoksua.

 

Esaias%20odota-normal.jpg

 

Esaias, odota!” Edmund huusi ja laskeutui alas hevosensa selästä, mutta turhaan. Esaias oli työntänyt puolilahon oven väkivalloin auki ja kadonnut sisälle.

 

***

 

Ahdas%20portaikko-normal.jpg

 

Esaias kipusi jyrkät portaat ylös puolijuoksua ja totesi tulleensa huoneeseen, jossa ei ollut niin mitään. Ensin hän ajatteli, että häntä oli huijattu, mutta sitten hän näki tikapuut, jotka oli nostettu seinää vasten nojaamaan. Hän tajusi, että ne oli siellä tarkoituksella ja hän nosti katseensa ylös.

Katossa oli luukku, joka oli teljetty niin, ettei sitä saanut toiselta puolelta auki lainkaan.

 

Hän nappasi tikapuut nurkastaan ja nosti ne paikalleen.

 

Tikapuita%20pitkin%20yl%C3%B6s-normal.jp

 

Tämän jälkeen hän kipusi ylös ja availi kädet täristen kaikki vahvatekoiset salvat ja työnsi sitten raskaan luukun auki, joka tömähtikin yläpuolella olevaa lattiaa vasten.

 

Salaluukusta%20sis%C3%A4lle-normal.jpg

 

Esaias työntyi luukusta sisälle ja näki miten karu huone oli. Siellä ei ollut mitään muuta kuin kasa heiniä lattialla vuoteen virkaa tekemässä ja katonrajassa yksi ikkuna, josta tuli vain vähän valoa huoneeseen. Lisäksi hän saattoi haistaa, miten saastaiselta koko huone haisi, kun ei vanki ollut muuallekaan päässyt.

 

Esaias katseli ympärilleen hämärässä ja näki miehen kyyhöttävän heinäkasalla.

 

Ewart%20At%20Last-normal.jpg

 

Ewart!” Esaias huudahti ja melkein juoksi veljensä luokse. Hän näki miten tämä hätkähti ja yritti pelästyneenä vetäytyä kauemmaksi.

 

Ewart%20Its%20me%20Esaias-normal.jpg

 

Ei”, Ewart sopersi hiljaa ja yritti suojata itseään käsin.

Ewart, se olen minä. Esaias”, Esaias sanoi ja polvistui Ewartin vierelle.

Esaias”, Ewart henkäisi ja yritti haparoida sinne suuntaan, mistä oli kuullut veljensä äänen. Vasta silloin Esaias käsitti, ettei Ewart nähnyt ja huomasi likaisen kangaskaistaleen, jolla tämän silmät oli peitetty.

 

Kun hän nyt lähemmin tarkasteli veljeään hän näki, että tämän ihoa peitti paksu likakerros ja vaatteet olivat riekaleina. Hän näki miten laiha Ewart oli, vain varjo siitä, mitä tämä oli ennen ollut. Lisäksi hän näki ilkeänpunaiset juomut Ewartin selässä, jotka kielivät siitä, että tätä oli ruoskittu.

Viha Vladimiria kohtaan kasvoi ja hän vannoi että tämä saisi tuta nahassaan, sen mitä oli tehnyt muille.

 

Sinä olet turvassa nyt, minä vien sinut pois täältä”, Esaias sanoi ja kietoi kätensä veljensä ympärille.

Ne tappoivat hänet. Tappoivat Minervan”, Ewart sopersi ja purskahti itkuun.

Minä tiedän”, Esaias sanoi ja yritti nieleskellä palaa, joka oli noussut hänen kurkkuunsa, kun hän piteli sylissään veljeään, joka vavahteli itkusta.

 

Mitä taivaan nimessä hänelle on tehty?” Kysyi Michael, joka nousi luukusta huoneeseen.

Minä...” Esaias aloitti, muttei pystynytkään jatkamaan, sillä tunnehyöky oli liian voimakas.

 

Michael oli hiljaa, hän näki kyllä miten paljon Ewart oli muuttunut ja tiesi, ettei tämä enää olisi se iloinen ja elämänhaluinen nuorimies.

 

Ne siat, ovat kohdelleet häntä huonosti”, Esaias sai viimein sanotuksi, ”he ovat puhkaisseet hänen silmänsä”, hän lisäsi ja tiesi miten se vaikutti Ewartin elämään.

 

Esaias aina oli tiennyt että Ewart oli halunnut olla seppä, kuten isäkin aikanaan ja oli tehnyt töitä sen eteen. Mutta nyt tuon kaiken sai unohtaa, sillä silmät olivat yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, joita seppä työssään tarvitsi, hyvän kunnon ja taidon lisäksi.

 

Olen aina tiennyt, että Vladimir on julmuri, mutta en uskonut, että hän olisi mennyt näin pitkälle”, Michael sanoi ja katsoi kulmat kurtussa Esaiasta ja Ewartia.

 

Lähdetään, haluan viedä Ewartin pois täältä”, Esaias sanoi auttaen samalla Ewartin jalkeille.

 

Olet%20turvassa%20nyt-normal.jpg

 

Hyvä on”, Michael sanoi ja katsoi vielä kerran tätä lohdutonta paikkaa, jossa Ewart oli ollut vankina.

 

Sen hänkin näki, että jos Ewart olisi ollut täysin kunnossa, olisi tämä varmasti jo paennut, mutta sokeana ja huonossa kunnossa, se ei tietenkään ollut käynyt päinsä. Hän ymmärsi hyvin, että ilman näköään, mies olisi saattanut taittaa niskansa yrittäessään yksin huteria tikkaita pitkin alas.

 

Ewart, autan sinut täältä pois, joten sinun on kuunneltava tarkasti ja tehtävä, kuten sanon, sillä en halua sinun taittavan niskaasi”, Esaias sanoi, ohjatessaan varovaisesti Ewartia kohti luukkua, josta pääsi vapauteen.

 

Hyvä on”, Ewart sanoi hiljaa ja piteli tiukasti kiinni, veljensä voimakkaasta käsivarresta.

 

Ewart ei ollut uskonut, että kukaan tulisi häntä pelastamaan, joten tämä oli hänelle suuri helpotus, vaikka toki hän tajusi, ettei vaara ollut vielä ohi, sillä tuskinpa Vladimir antaisi vankinsa päästä pakoon noin vain.

 

Michael, mene sinä ensin ja ole valmiina, jos hänen ote pettääkin”, Esaias pyysi ja kääntyi sitten veljensä puoleen, ”minä en anna sinun pudota”, hän sanoi ja alkoi auttaa veljeään, kun Michael oli ensin mennyt luukusta ja kavunnut portaat nopeasti alas.

 

Esaias.... toivottavasti tämä onnistuu”, Ewart henkäisi ja hapuili käsin ympäristöään, vaikka tunsikin Esaiaksen pitelevän kiinni tiukasti ja kuuli tämän rauhallisen äänen, kun tämä ohjeisti tikapuiden kanssa.

 

Hyvin se menee”, Esaias rauhoitteli Ewartia, ohjaten tämän kättä kohti tikapuita, neuvoen samalla.

 

Hitaasti mutta varmasti Esaias ja Michael saivat autettua Ewartin tikapuita alas.

 

Esaias%20Ewartin%20apuna-normal.jpg

 

Loppu matka olisikin helpompi, kun oli vain kierreportaita, jotka tosin olivat jyrkät, mutta se oli silti pienempi paha, kuin huterat tikapuut.

 

Michael%20ja%20Esaias%20auttavat%20Ewart

 

Kun Ewart oli turvallisesti tikapuiden alapäässä, Esaias tuli perässä ja yhdessä Michaelin kanssa auttoi Ewartin alas kierreportaita pitkin ja lopulta ulos ja yli sillan, jonka toisella puolella Edmund, Matthew ja sotilaat odottivat.

 

Esaias auttoi ja tuki veljeään, ohjatessaan tämän yli sillan ja kohti hevosia. Hevosten luona hän ojasi Ewartin istumaan läheiselle kivelle ja kaivoi satulalaukustaan vesileilin ja huovan. Hän ojensi ensin vesileilin veljelleen, joka joi pitkin siemauksin, sillä tornin vesi oli ollut kuvottavaa, eikä hän ollut sitä juonut kuin vasta sitten, kun oli ollut ihan pakko.

 

Ewart ojensi leilin takaisin Esaiakselle, joka laittoi sen takaisin satulalaukkuunsa ja kääntyi sen jälkeen kietomaan huovan Ewartin ympärille, sillä tämä oli värähdellyt kylmästä, tuntiessaan viileän aamuilman paljaalla ihollaan. Riekaleiset vaatteet eivät todellakaan lämmittäneet kovin hyvin.

 

Ewart, joudun kohta auttamaan sinut hevosen selkään, sillä emme voi jäädä tähän kovin pitkäksi aikaa, sillä Vladimirin konnajoukkio on tulossa tänne”, Esaias sanoi, mutta jätti kuitenkin kertomatta miksi nämä olivat tulossa.

 

Hyvä on”, Ewart sanoi hiljaa ja kietoi huopaa tiukemmin ympärilleen.

 

Viedään hänet linnalle, hän saa olla siellä minun vieraanani, kunnes on tarpeeksi hyvässä kunnossa pärjätäkseen omillaan”, Edmund sanoi, sillä ymmärsi kyllä, ettei Ewart vielä ollut niin hyvässä kunnossa, että pärjäisi itsekseen, saati voisi olla kenellekään avuksi. Lisäksi linnassa hän olisi paremmassa suojassa, jos Vladimir yrittäisi juonia jotain uutta Ewartin päänmenoksi.

 

Hyvä on, mutta saanen pyytää jonkinlaista suojelusta Michaelille, sillä Vladimir takuulla hätyyttää miehensä heidän kimppuun, kun huomaa vankinsa paenneen”, Esaias pyysi, vaikka tiesi kyllä hyvin Michaelin mielipiteen asiasta.

 

Tietenkin, enhän voi jättää parasta metsästäjääni oman onnensa nojaan”, Edmund tokaisi ja päätti, että heti linnalla käskisi muutaman sotilaan Michaelin mukaan, jotta tällä olisi jotain suojaa, sillä vaikka tällä aikuinen poika olikin, ei tästä olisi paljoakaan apua, jos Vladimir päättäisi lähettää isommankin joukkion tilalle riehumaan.

 

Michael oli aikeissa sanoa, että pärjäisi hyvin itsekin, mutta näki kuitenkin päättäväisen ilmeen Edmundin kasvoilla ja tajusi, ettei tämän mieltä kovin helpolla muutettaisi.

 

Hyvä on, arvoisa kuningas”, Michael hymähti ja oli oikeastaan tyytyväinen, sillä tokihan hän tiesi olevansa jo vanha ja että jos tosiaan saisivat isommankin joukkion vieraaksi, ei näin vähäisellä miesvoimalla sille pärjäisi. Muusta perheestä puhumattakaan.

 

Esaias auttoi Ewartin hevosensa selkään ja heilautti itsensä tämän taakse, jotta saisi pidettyä veljestään kiinni, sekä ohjastettua hevosta.

 

Pelastusretkikunta%20paluumatkalla-norma

 

Matka saattoi alkaa ja alku oli jälleen helppo ja nopea, mutta nummella oli taas kuljettava varoen.

 

Matka oli nummen poikki oli hidas ja vaivalloinen, mutta se onnistui taas ongelmitta. He kaikki huokasivat helpotuksesta, kun he viimein pääsivät pois nummelta ja tiesivät, ettei sinne tarvinnut mennä enää ja matka taittuisi tästä eteenpäin joutuisasti, joskin he joutuisivat olemaan tarkkana, etteivät törmäisi Vladimirin roskajoukkioon.

 

Edmund toivoi, että Marcus hidastaisi roskajoukon kulkua sen verran, ettei heidän tiensä risteäisi. Hänen toiveensa kaiketi kuultiin jossain, sillä he saivat kulkea linnalle kohtamaatta mitään muuta, kuin metsän eläimiä. Oli jo valoisaa, kun he viimein saapuivat linnalle.

 

***

 

Linnalla Esaias ohjasi Ewartin sairastuvalle ja jäi sinne vähäksi aikaa veljensä seuraksi, kun tämä kylvetettiin, haavat puhdistettiin ja sen jälkeen päälle puettiin puhtaat vaatteet. Jo tämä sai Ewartin rauhoittumaan paljonkin, sillä olo tuntui huomattavasti paremmalta. Varsinkin kun sai vielä ruokaa, juotavaa ja sen jälkeen levätä pehmeällä vuoteella, kovan lattian ja pistelevien heinien sijasta.

 

Kun Esaias näki, että Ewartilla kaikki oli hyvin, saattoi hän poistua, sillä halusi vielä tietenkin pyytää Edmundilta luvan jäädä linnalle siihen asti, kunnes Ewart olisi paremmassa kunnossa.

 

Niin hän sitten harppoi suureen saliin, jossa Edmund oli vielä. Michael ja Matthew olivat jo lähteneet paluumatkalle kotiinsa, mukanaan muutama sotilas, jotka Edmund oli heidän mukaansa määrännyt.

 

Esaias harppoi valtaistuimen luokse ja polvistui sen eteen, painaen päänsä alas, sillä hän todellakin kunnioitti kuningastaan.

 

I%20Will%20Bow%20to%20You-normal.jpg

 

Teidän ylhäisyytenne”, hän aloitti, kun Edmund keskeytti hänet ja nousi seisomaan.

 

Esaias, nouse. Sinä tunnet minut, eikä sinun tarvitse kumartaa minua”, Edmund sanoi.

 

Mutta minä lupasin teille, että palvelen teitä kuolemaani asti, maksuksi rikoksistani”, Esaias sanoi, sillä halusi tosissaan pitää sanansa, ”lisäksi tahtoisin pyytää lupaanne, jäädä linnaanne niin kauaksi aikaa, kun veljeni on täällä teidän hoidettavananne”, hän jatkoi, puhuen mahdollisimman kohteliaasti ja kunnioittavasti.

 

Tiedän, mutta kuten sanoin, ette ole minulle mitään velkaa”, Edmund sanoi ja katsoi Esaiasia ystävällisesti, ”ja tietenkin saat jäädä vieraakseni niin pitkäksi aikaa kuin haluat. Minulla ei ole tapanani häätää apua tarvitsevia pois”, hän jatkoi ja laski kätensä Esaiasin isolle hartialle.

 

Olette ehkä sitä mieltä, etten ole velkaa, mutta minä olen ja todellakin haluan palvella teitä, jos se vain sopii teidän ylhäisyydellenne”, Esaias sanoi ja ymmärsi, miten hyvä mies Edmund oli, todellakin, isänsä poika, hän ajatteli.

 

Edmund%20ja%20Esaias%20keskustelemassa%2

 

Hyvä on, kyllä se sopii”, Edmund sanoi ja hymyili ystävällisesti, ”mutta koska sinun ei ole turvallista liikkua nyt linnan ulkopuolella on parempi, että jatkat poikani henkivartijana ja opastajana”, hän lisäsi.

 

Tietenkin, teidän ylhäisyytenne”, Esaias sanoi ja kumarsi, ”jos sallitte, palaan takaisin katsomaan veljeäni”, hän huomautti ja kumarsi uudelleen.

 

Se sopii”, Edmund sanoi ja katseli, kun Esaias harppoi takaisin kohti sairastupaa.

 

***

 

Vaikka hän olikin tyytyväinen, oli hän myös huolissaan, sillä ei ollut vielä kuullut Marcuksesta mitään. Mitä pidemmälle päivä eteni, sitä voimakkaammaksi huoli kasvoi ja sen huomasi myös Birgitta, joka yritti rauhoitella häntä.

 

Birgitta%20rauhoittelee%20Edmundia2-norm

 

Birgitta%20rauhoittelee%20Edmundia1-norm

 

Edmund, rakkaani. Hänellä on hyvä koulutus, joten hän kyllä osaa pitää puolensa, jos se liero yrittää jotakin”, Birgitta sanoi ja laski kätensä miehensä hartialle.

 

Tiedänhän minä, mutta olen silti huolissani ja toivon koko sydämestäni, ettei minun tarvitse viedä hänen perheelleen suru-uutista”, Edmund sanoi ja katsoi vaimonsa lempeitä kasvoja.

 

Kaikki menee kyllä hyvin, toivon ainakin niin”, Birgitta sanoi ja painoi hellän suudelman Edmundin poskelle.

 

Mihin joutuisinkaan ilman sinua, rakkaani”, Edmund huoahti noustessaan seisomaan ja vetäessään Birgitan hellään syleilyyn.

 

Birgitta%20rauhoittelee%20Edmundia-norma

 

Rakas hupsu mieheni”, Birgitta naurahti ja vastasi syleilyyn painamalla huulensa Edmundin huulia vasten.

 

Royal%20Kiss1-normal.jpg

 

Siinä he seisoivat pitkän aikaa lähekkäin ja kiihkeästi suudellen, sillä tätä he molemmat olivat kaivanneet. Lopulta he molemmat erkanivat toisistaan ja katselivat toisiaan lempeästi. Edmund huomasi, miten paljon hän oli kuluttanut aikaansa valtakunnan asioita hoitaessaan, että oma rakas vaimo oli meinannut vallan unohtua.

 

Pärjäätkö varmasti kultaseni?” Birgitta kysyi ja tarkasteli Edmundin kasvoja, jonne huolet olivat jo alkaneet kaivertaa uria.

 

Pärjään, kun tiedän että olet rinnallani”, Edmund vastasi ja katsoi vaimoaan hellästi.

 

Minä odotan sinua illalla”, Birgitta sanoi kohottaen hieman toista kulmaansa hymyili ilkikurisesti.

 

Ja minä tulen varmasti”, Edmund naurahti ilkikurisesti ja läpsäisi kevyesti Birgitan takapuolta.

 

Birgitta vilkaisi miestään, kasvoillaan sellainen ilme, kuin olisi halunnut nuhdella, mutta se kuitenkin suli hymyyn. Viimein hän käänsi katseensa ja suuntasi kulkunsa omiin tiloihinsa, jossa hän viettäisi lopun iltaa tyttäriensä seurassa ja ehkä myös tyttöjen serkku Rachel tulisi myös.

 

***

 

Päivä eteni verkkaisesti ja kääntyi lopulta illaksi. Oli pimeää, kun Marcus viimein palasi, mikä sai Edmundin olon huojentumaan. Varsinkin kun Marcus näytti päälisin puolin olevan kunnossa

.

Teidän ylhäisyytenne”, Marcus sanoi ja kumarsi.

 

Et usko kuinka iloinen olen nähdessäni sinut”, Edmund sanoi asteli Marcuksen luokse.

 

Ylennys%20Marcukselle-normal.jpg

 

No se olikin tipalla etten olisi jäänyt tulematta, mutta onneksi minulla on sentään toimivat korvat, eivätkä aivan kaikki Vladimirin alaisista ole järin teräviä”, Marcus sanoi ja alkoi kertoa miten Vladimir oli raivostunut Ewartin paosta.

 

Uskon kyllä, ettei hän ollut mielissään ja on tämän jälkeen jos mahdollista vieläkin vainoharhaisempi”, Edmund totesi, kun Marcus sai asiansa kerrottua.

 

Aivan varmasti. Hän nimittäin määräsi minutkin kidutettavaksi, mutta kuten jo sanoin, sain sen tietooni onneksi ajoissa ja lisäksi mies jonka tehtävä oli pidättää minut, ei ollut kovin nopeaälyinen, joten pääsin pakoon, ne kaksi muuta jotka olivat kanssani, eivät päässeet pakenemaan ja todennäköisesti lavertelevat pakotettuna Vladimirille kaiken, joten en voi näyttää naamaani enää siellä”, Marcus kertoi.

 

Tiedän ja siksi en sinua sinne enää lähetä”, Edmund sanoi ja asteli levottomana edestakaisin, ”Itse asiassa olet tehnyt niin hyvää työtä, että ansaitset ylennyksen”, hän lisäsi ja katseli, miten Marcuksen suu loksahti auki.

 

Mietint%C3%A4%C3%A4%20Edmundin%20tapaan-

 

Well%20done%20Marcus-normal.jpg

 

Ylennyksen?” Marcus toisti, eikä voinut uskoa korviaan, sillä ylennys merkitsi hänelle aseman parannusta.

 

Saat hoidettavaksesi vartiotuvan ja suuren osan linnan turvallisuudesta”, Edmund sanoi ja tunsi hyvää mieltä siitä, että oli tehnyt miehen iloiseksi, ”koska sinulla tulee olemaan kädet täynnä töitä, Esaias saa toimia poikani henkivartijana”, hän lisäsi.

 

Minä... kiitos oikein paljon, teidän korkeutenne”, Marcus sanoi ja kumarsi. Hän tuskin malttoi odottaa, että pääsisi kertomaan vaimolleen, joka myös ilahtuisi uutisista.

 

***

 

Nyt kun Marcus oli turvassa, Edmund saattoi itsekin rauhoittua ja suuntasi kulkunsa makuukammioon, jossa Birgitta jo odotti. Hän itsekin odotti sitä, sillä oli tosissaan jo kaivannut vaimonsa seuraa ja mietti miten saisi jatkossa asian järjestettyä, vaikka tiesi kuitenkin että valtakunnan asiat oli hoidettava, mikäli hän mieli olla hyvä kuningas. Mutta hän halusi olla sitä myös vaimonsa silmissä.

 

Edmund työnsi makuukammion oven auki asteli sisälle. Huoneessa oli hämärä valaistus ja ainoat valonlähteet olivat yksi kynttelikkö pöydällä ja takka, joka lämmitti muuten niin kolean huoneen mukavan lämpöiseksi.

 

Edmund riisui päällysvaatteensa ja sujahti vuoteeseen vaimonsa vierelle. Tämä todellakin oli odottanut ja veti Edmundin hellään syleilyyn.

 

Edmundin%20ja%20Birgitan%20hell%C3%A4%20

 

Edmundin%20ja%20Birgitan%20hell%C3%A4%20

 

Edmundin%20ja%20Birgitan%20hell%C3%A4%20

 

Nuo kaksi nauttivat toisistaan, kosketuksesta, vartalon lämmöstä. Viimein nuo kaksi nukahtivat sylikkäin ja nukkuivat rauhallisina aamuun asti.

 

Kuninkaallinen%20makuukammio-normal.jpg

 

***

 

Siitä päivästä lähtien Esaias ja Marcus aloittivat uusissa tehtävissään. Marcuksella riittikin töitä, sillä paljon oli tehtävää niin linnassa, kuin sen ulkopuolella, varsinkin nyt, kun Vladimirista alkoi tulla oikea maanvaiva ja koska tätä ei vielä oltu saatu kiinni.

Edmund ei ollut vielä harkinnutkaan kiinniottamista, sillä halusi hoitaa sen mahdollisimman vähillä miestappioilla, mikä ei onnistuisi, niin kauan kun Vladimirilla oli uskollisia alaisia, joissa oli jos jonkinlaista roistoa ja murhamiestä, jotka saivat vapaasti rellestää.

 

Päivät vierivät tasaiseen tahtiin ja Esaias toimi Arthurin henkivartijana ja oli lähes kaikkialla tämän mukana, sillä oli äärimmäisen tärkeää, ettei kuninkaan ainoalle perilliselle kävisi mitään. Varsinkaan, kun Vladimir melko varmasti halusi raivata tieltään niin kuninkaan, kuin kaikki mahdolliset perijät, että voisi sitten itse ottaa vallan teräviin kynsiinsä.

Tämän työnsä ohella Esaias kävi, aina kun mahdollista, katsomassa veljeään, jonka vointi parani huimaa vauhtia, vaikka näköä ei ollutkaan mahdollista korjata.

keskiviikko, 11. kesäkuu 2014

18 Esaias ja Arthur

Pahoittelut, että osan tekemisessä on mennyt näin kauan, mutta tässä on ollut kaikenlaista, töitä, temppuileva kone ja myönnän myös laiskuudella olleen osuutta asiaan. Mutta nyt enemmittä höpinöittä päästän teidän tuoreen osan pariin ja pahoittelen jälleen kuvien vähyyttä. Toivottavasti tämä silti on mieleenne.

 

 

18. Luku Esaias ja Arthur

 

Ensitöikseen Edmund asteli Matthewin luo, sillä halusi tämän vievän vangit tyrmään ja samalla tulisi tilaisuus keskustella kaikessa rauhassa Marcuksen ja Esaiaksen kanssa.

Matthew, olisitko niin ystävällinen, että ottaisit Henryn, Samuelin ja Nathanielin avuksesi ja veisitte vangit tyrmään odottamaan, kunnes minulla on paremmin aikaa miettiä kuinka menetellä heidän suhteensa”, Edmund pyysi kohteliaasti.

Toki, teidän ylhäisyytenne”, Matthew sanoi, kumarsi ja paineli toteuttamaan annettua käskyä.

Esaias, Marcus. Seuraisitteko minua, haluan keskustella teidän kanssanne eräästä tärkeästä asiasta”, Edmund sanoi viitaten näitä tulemaan mukaansa.

 

Nuo kolme harppoivat suureen saliin, joka sillä hetkellä oli tyhjä, mikä sopi hyvin Edmundin suunnitelmiin. Marcus ja Esaias aavistelivat kumpikin, että asia liittyi jotenkin Ewartin pelastamiseen, mutta olivat vaiti. He tiesivät, ettei ollut heidän asiansa udella kuninkaan aivoituksia, tämä kyllä kertoisi, kun katsoisi sen sopivaksi.

 

Marcus%20ja%20Esaias%20k%C3%A4skynjaossa

 

Edmund asteli edestakaisin mietteisiinsä vaipuneena. Hän tiesi jo mitä hänen pitäisi tehdä, mutta ei ollut varma toimisiko suunnitelma ja moni muukin asia huoletti häntä, sillä hän ei mielellään halunnut vaarantaa kenenkään henkeä, jos ei ollut ehdottoman pakko. Se ainakin oli varmaa, ettei hän voisi lähettää Esaiasia hoitamaan asiaa, sillä Vladimir tunsi tämän jo liian hyvin.

 

Tietenkin Esaias pärjäisi taistelussa, mutta nyt oli tärkeätä saada kiskotuksi tietoja siitä, missä Ewart oli ja siihen hommaan Marcus sopi hyvin, sillä häntä Vladimir ei ollut vielä kertaakaan kohdannut kasvokkain. Tosin Vladimir oli aina ollut ylimielinen ja pitänyt itseään muita ylempänä, joten ei ollut vaivautunut katsomaan kenenkään kasvoihin, jos tämä sattui olemaan häntä alempi, naisia kenties lukuun ottamatta.

 

Viimein Edmund pysähtyi ja jäi katsomaan miehiä, kulmat kurtussa. He olivat uskollisia ja hyviä miehiä ja kummankin menetys olisi suuri isku, mutta hän tiesi, että joskus oli pakko ottaa riski ja tässä oli nyt yhden viattoman ihmisen henkikin pelissä.

 

Marcus%20ja%20Esaias%20k%C3%A4skynjaossa

 

Minulla olisi teille kummallekin tehtävä, joskaan en mielelläni niitä teille soisi, sillä siinä on omat riskinsä”, Edmund aloitti, harkiten tarkkaan jokaista sanaansa.

Teidän vuoksenne olemme valmiit tekemään mitä vain te tahdotte”, Esaias sanoi ja painoi päänsä pieneen kumarrukseen, Marcuksen tehdessä samoin.

 

Maruc%20ja%20Esaias%20k%C3%A4skynjaossa1

 

Minä tiedän sen, mutta en halua ehdoin tahdoin asettaa hyviä ihmisiä hengenvaaraan”, Edmund huomautti ja katsoi kumpaistakin miestä tyynesti. Hän näki miesten kasvoista, että nämä olivat valmiit antamaan henkensä hänen puolestaan.

Älä sinä turhaan murehdi meistä, sillä osaamme pitää puolemme”, Marcus sanoi, mikä oli totta, sillä kumpikin oli taitavia käsittelemään miekkaa ja lisäksi Esaias oli voimakas kuin härkä.

Minä tiedän”, Edmund sanoi ja hymyili. Tosiaan tämän uskollisempia alaisia saa hakea, hän ajatteli tyytyväisenä.

Mitä teidän ylhäisyytenne sitten tahtoo meidän tekevän?” Esaias kysyi ja katsoi nuorta kuningasta, jonka kasvoille oli piirtynyt huolen tuomia uurteita.

Marcus, sinä saat lähteä Vladimirin luo ja yrittää kaivaa tietoosi Ewartin olinpaikan”, Edmund sanoi, kääntyen Marcuksen puoleen, ”pyydän sinua olemaan varovainen, sillä se mies ei kaihda mitään keinoja, jos tajuaa sinut vakoojaksi.”

Kyllä herrani”, Marcus sanoi kohteliaasti ja ymmärsi kyllä mikä riski siihen liittyi. Hän toivoi, että ehtisi vielä hyvästellä vaimonsa ja lapsensa, ennen lähtöä.

Tiedät varmaankin kuinka sinun voi käydä, mutta älä huoli, minä henkilökohtaisesti katson, että perheesi turvallisuus taataa, samoin kuin toimeentulo pahimman tapahtuessa”, Edmund sanoi, sillä tiesi että se oli ainakin vähintä, mitä hän voisi tehdä uskollisen alaisensa hyväksi.

Herrani, te olette hyvin jalomielinen”, Marcus sanoi ja kumarsi syvään, ”mutta entä teidän poikanne? Enhän voi jättää tehtävääni”, hän huomautti.

Se järjestyy kyllä”, Edmund sanoi ja hymyili, ”Esaias, koska Marcus joutuu olemaan nyt paljon poissa, saat sinä ottaa siksi aikaa hänen paikkansa poikani henkivartijana”, hän jatkoi.

 

Marcus%20ja%20Esaias%20k%C3%A4skynjaossa

 

Sen teen, herrani” Esaias sanoi ja kumarsi, ”kai se sopii teillekin?” Hän kysyi ja kääntyi Marcuksen puoleen.

Tietenkin se käy”, Marcus vastasi, sillä hän luotti kuninkaan ihmistuntemukseen, eikä epäillyt tämän valintoja.

Hyvä”, Edmund sanoi, ”Esaias, sinun toimesi alkaa heti ja voit mennä, poikani on pihalla harjoittelemassa miekkailua. Marcus, jää vielä hetkeksi, niin kerron tarkemmin tehtävästäsi”, hän jatkoi.

Kyllä herrani”, kajahti yhtä aikaa ja kumpikin kumarsi uudelleen. Tämän jälkeen Esaias suuntasi kulkunsa pihamaalle, Edmundin jäädessä vielä keskustelemaan Marcuksen kanssa.

 

***

 

Marcus, tiedät varmaankin, että saatat joutua vaikeisiinkin tilanteisiin ja mahdollisesti tahraamaan kätesi viattomien vereen”, Edmund aloitti.

 

Edmund%20ja%20Marcus-normal.jpg

 

Tiedän, herrani”, Marcus sanoi tyynesti. Toki hän tiesi, että tehtävä oli vaativa, mutta hän päätti edes yrittää välttää epämieluisia tilanteita mahdollisimman pitkään, etenkin jos ne sisältäisivät viattomien veren vuodatusta.

Hyvä. Minä toivotan sinulle onnea ja toivon totisesti, ettet joudu hankalien valintojen eteen”, Edmund sanoi ja laski kätensä Marcuksen hartialle, ”kuten sanoin aiemmin, minä takaan että perheesi on ja pysyy turvassa, niin kauan kuin minussa henki vielä pihisee”, hän jatkoi.

Minä kiitän teitä, teidän jalomielisyytenne”, Marcus sanoi ja kumarsi syvään, ”takaan, ettette joudu pettymään minuun”, hän lisäsi.

Olisin hyvin iloinen, jos palaisitte takaisin hengissä ja yhtenä kappaleena”, Edmund sanoi.

Niin minäkin”, Marcus totesi, ”jos suotte, niin kävisin mielelläni hyvästelemässä perheeni, ennen lähtöäni”, hän jatkoi.

Tietenkin” Edmund sanoi, sillä tokihan hän sen soisi miehelle, kun ei koskaan voinut tietää milloin tämä seuraavan kerran näkisi rakkaansa.

 

***

 

Arthur%20ja%20Esaias0-normal.jpg

 

Esaias harppoi pihamaalle ja näkikin siellä punakutrisen pojan, joka harjoitteli miekkailua puisella miekalla, vastustajanaan puinen ukko, joka oli jo aikaa sitten nähnyt parhaat päivänsä. Hän huomasi kyllä, että tässä oli kuninkaan ainoa poika, Arthur. Hän näki, että poika oli perinyt isänsä jalot piirteet, kuin myös isänisän Erikin piirteitä ja tummanruskeat silmät.

 

Arthur%20ja%20Esaias1-normal.jpg

 

Esaias jäi sivummalle katsomaan pojan harjoituksia, sillä halusi edetä hitaasti, sillä arveli, ettei poika välttämättä ollut mielissään muutoksesta, josta isä ei ollut edes kertonut hänelle mitään. Hän halusi tutustumisen tapahtuvan pojan ehdoilla, jolloin tämän olisi kenties helpompi hyväksyä tämä muutos.

Esaiasin tosin oli pakko myöntää, että poika osasi jo vallan hyvin käsitellä puista miekkaansa, vaikka tietenkin oli paljon, mitä tämän tulisi vielä oppia. Marcus oli ollut hyvä opettaja, hän ajatteli ja hymyili.

 

Esaias päätti astella hivenen lähemmäksi, kun poika viimein huomasi, ettei ollut yksin.

 

Arthur%20ja%20Esaias5-normal.jpg

 

Marcus!” Kuului pojan huudahdus ja tämä kääntyi katsomaan tulijaa. Esaias näki, miten pojan ilme muuttui, kun tämä havaitsi, ettei tulija ollutkaan Marcus.

Kuka te olette ja millä oikeudella te tulette häiritsemään harjoituksiani ja missä on Marcus?” Poika kysyi ja katsoi Esaiasia tiukasti, vailla pelkoa.

 

Esaias yritti pitää kasvonsa peruslukemilla, vaikka häntä hieman huvittikin pojan käytös. Kyllä tästä varmasti vielä kuoriutuisi hyvä kuningas aikanaan, hän ajatteli.

 

Minä olen Esaias”, Esaias esittäytyi ja kumarsi, sillä halusi tietenkin olla mahdollisimman kohtelias kuninkaallisen suvun vesan edessä, ”isänne määräsi minut väliaikaisesti teidän henkivartijaksenne, sillä Marcuksella on tällä hetkellä kiireellinen tehtävä, josta syystä hän on estynyt hoitamaan tehtäväänsä henkivartijananne”, hän sanoi, miettien sanansa tarkoin.

Mph”, poika tuhahti ja nyrpisti nenäänsä.

Olen kovin pahoillani tästä järjestelystä ja jos se ei teitä miellytä, olette vapaa keskustelemaan asiasta isänne kanssa”, Esaias sanoi ja painoi päänsä kumarrukseen.

 

Hänen täytyi myöntää, että pojassa tosiaan oli luonnetta. Tämä oli aivan erilainen kuin mitä Erik oli ollut, vaikka silmät olivatkin aivan samanlaiset.

 

Hyvä on, mutta älä tule lähemmäksi”, poika komensi ja sipaisi punaisen hiuskiehkuran pois otsaltaan.

Kuten tahdotte”, Esaias sanoi, eikä voinut olla hymyilemättä pojan tomeruudelle. Hän kuitenkin hävitti hymyn kasvoiltaan, sillä ei tietenkään halunnut suututtaa poikaa enempää, sillä ymmärsi hyvin tämän närkästyksen muutoksen johdosta.

 

Esaias asteli hieman kauemmaksi pojasta ja pysähtyi. Hän ei halunnut väkisin tunkea pojan seuraan, vaan päätti, että tämä saisi itse tulla tekemään tuttavuutta, kun katsoisi sen sopivaksi.

Hän veti miekan huotrastaan, katseli sitä ja huokaisi, sillä niin monen viattoman veri oli tuolla terällä vuodatettu, josta auringon valo heijastui ja niitä tekoja hän katui syvästi. Hän henkäisi syvään ja alkoi liikutella miekkaansa tarkoin harkituin liikkein.

 

Esaiasin%20miekkailuharjoitus-normal.jpg

 

Sulava kaari toisensa jälkeen piirtyi ilmaan ja silmäkulmastaan hän näki, pojan seisahtuneen paikalleen ja kääntyneen katsomaan. Hän oli tyytyväinen, sillä pojan mielenkiinto oli selvästi herännyt. Hän ei silti ollut vielä huomaavinaankaan poikaa, vaan jatkoi omaa harjoitustaan. Hienoinen hymy hiipi hänen suupieliinsä, kun hän kuuli pojan astelevan luokseen.

 

Arthur%20ja%20Esaias4-normal.jpg

 

Tuota, mitenkä tuo tehdään?” Arthur kysyi viimein ja katsoi Esaiasin liikehdintää peittelemättömän kiinnostuneena.

Esaias lopetti harjoittelunsa ja laski miekkansa alas, kääntyen katsomaan poikaa, iloinen pilke silmissään.

 

Voinhan minä sen opettaa teille, jos niin haluatte”, hän sanoi ja hymyili.

Voitko?”Arthur kysyi innostusta äänessään.

Tietenkin”Esaias sanoi ja katsoi poikaa tyytyväisenä.

Hienoa!” Arthur hihkaisi kasvot innosta hehkuen, mutta vakavoitui sitten, ”minä olin äsken töykeä ja unohdin esitellä itseni” hän lisäsi.

Ei se mitään”, Esaias sanoi hyväntahtoisesti naurahtaen.

Minä pyydän kuitenkin anteeksi typerää käytöstäni”, Arthur sanoi, sillä halusi olla samanlainen kunnian mies, kuin isäkin oli, ”minun nimeni on Arthur”, hän jatkoi ja katsoi totisena tuota karhunkokoista miestä.

Anteeksipyyntö hyväksytty, vaikkei teidän olisikaan tarvinnut pyytää anteeksi” Esaias sanoi, ”jospa kuitenkin aloittaisimme harjoittelun”, hän lisäsi hymyillen.

 

Arthur%20ja%20Esaias3-normal.jpg

 

Hyvä on”, Arthur sanoi ja leveä hymy valaisi hänen kasvonsa.

 

lauantai, 22. maaliskuu 2014

17 Luku Armollinen Kuningas Edmund

No niin, tässä taas yksi osanen MacBeareja ja pahoittelen, että on vähän tylsähkö osanen. Lisää tulee, jahka saan aikaiseksi kuvattua lisää ja sen verran voinen paljastaa, että jatkossa on vähän enemmän toimintaa. Pahoittelen myös sitä, että kuvia on noin vähän. Yritän saada tuleviin osiin vähän enemmän kuvia.

Mutta nyt enemmittä löpinöittä, päästän teidät lukemaan.

 

17. Luku

Armollinen kuningas Edmund

 

Ajatuksiinsa vaipuneena Edmund asteli edestakaisin teltassa. Hän oli saapunut leirille jo edellisenä iltana, jolloin leirin turvatoimia oli kiristetty. Tietenkään hän ei ollut jättänyt linnaa suojatta, sillä tiesi että Vladimir todennäköisesti ei jättäisi käyttämättä niin hyvää tilaisuutta yrittää päästä linnaan. Ei, Edmund halusi suojella omaa perhettään ja olikin jättänyt Luciukselle tarkat ohjeet siitä linnan turvatoimien tiukentamisesta.

 

Hän pysähtyi aloilleen, kun telttakangas käännettiin sivuun ja Marcus harppoi sisälle Ignatius ja Esaias perässään.

Vieraanne olkaa hyvä, teidän korkeutenne”, Marcus sanoi kumartaen kohteliaasti.

 

Leiri2-normal.jpg

 

Minä kiitän”, Edmund sanoi ja nyökäytti päätään.

Marcus kumarsi uudelleen ja perääntyi teltan oviaukolle vahtimaan, jottei sisälle pääsisi yhtään kutsumatonta vierasta.

 

Ignatius pysähtyi paikalleen ja painoi päänsä kumarrukseen, jolloin Edmund asteli hänen luokseen, laskien kätensä hänen hartialleen.

You%20do%20not%20bow%20me-normal.jpg

"Ignatius, parahin ystäväni ja oppi-isäni, sinä et kumarra minua", Edmund sanoi syvää kunnioitusta äänessään, "et uskokaan, kuinka paljon ilahdun nähdessäni sinut elossa", hän lisäsi hymyillen ja halasi Ignatiusta ystävällisesti.

Edmund%20ja%20Ignatius-normal.jpg

"Ihan turhaan sinä minusta huolehdit", Ignatius naurahti lämpimästi ja katseli nuorta kuningasta hymyillen.

 

Esaias seisoi hieman sivummalla ja katsoi tätä lämmitä tapaamista. Hän ymmärsi nyt kuinka läheiset välit noilla kahdella oli. Paljon läheisemmät, kuin hän olisi koskaan voinut kuvitellakaan.

Pieni toivonkipinä syttyi hänen sydämessään, sillä hän muisti, että Ignatius oli luvannut puhua hänen puolestaan. Se ei kuitenkaan vienyt pois kalvavaa syyllisyyttä, jota Esaias tunsi syvällä sisimmässään.

 

"Edmund, haluaisin esitellä sinulle miehen, joka auttoi minua, sekä muita munkkeja ja hänen ansiostaan kuolonuhrit jäivät vähäisemmiksi, kuin olisi voinut olla", Ignatius puhui rauhalliseen tapaansa ja viittoi samalla Esaiasta tulemaan lähemmäksi.

 

Esaias asteli lähemmäksi ja tuskin uskalsi edes katsoa kuninkaaseen. Hän tunsi syvää syyllisyyttään siitä pahasta, minkä oli tehnyt ennen tätä. Hän toivoi, että voisi korvata sen kaiken jotenkin, vaikka siitä olikin korkea hinta maksettava.

 

"Te lienette Esaias", Edmund sanoi pysähtyen Esaiasin eteen, "olen kuullut teistä ystävältäni Michaelilta paljon ja enimmäkseen pelkkää hyvää", hän jatkoi silmät lämpimästi tuikkien.

"Te oikeassa teidän jalosukuinen korkeutenne, mutta en menisi sanomaan, että kaikki mitä olen tehnyt, olisi hyvää", Esaias sanoi kohteliaasti, laskeutuen polvilleen Edmundin eteen ja painoi päänsä nöyrään kumarrukseen.

Uskollinen%20Esaias-normal.jpg

"Nouse Esaias, älkääkä vähätelkö itseänne. Minä olen kuullut teistä vain pelkkää hyvää ja te pelastitte Ignatiuksen hengen", Edmund sanoi kohteliaan kunnioittavaan sävyyn.

"Kuninkaani, valtiaani, minä en ole niin hyvä kuin on kerrottu. Olen saanut aikaan enemmän pahaa kuin hyvää ja kärsin mielelläni sen rangaistuksen, jonka te katsotte parhaimmaksi, teidän korkeutenne", Esaias sanoi liikkumatta paikaltaan.

Tapaamiisia2-normal.jpg

"Te teitte sen pakosta ja siksi armahdan teidät. Olette vapaa menemään, jos niin tahdotte", Edmund sanoi puhuen yhä samaan kohteliaan kunnioittavaan sävyyn.

"Minä jään teille velkaa henkeni ja kiitollisuuteni osoituksena, asetun palvelukseenne sellaisena kuin olen kuolemaani asti", Esaias sanoi, "pysyn teille uskollisena aina, sillä te olette niin hyvä ja armollinen, kuin on kerrottu ja minä suojelen teitä ja jaloa perhettänne hengelläni", hän sanoi, tuntien syvää kunnioitusta ja kiitollisuutta tuota nuorta kuningasta kohtaan. Hänen sydämensä totisesti on puhdasta kultaa, Esaias ajatteli.

"Tehän herkeätte kaunopuheiseksi", Edmund naurahti hyväntahtoisesti, "mutta hyvä on, teillä on vapaus tehdä kuten haluatte ja se suotakoon teille. Te ja sukunne on aina tervetullut linnaani", hän lisäsi ystävällisesti hymyillen.

"Te totisesti olette isänne poika. Te olette yhtä kunnollinen ja hyväsydäminen, kuten hänkin oli", Esaias sanoi kunnioittavaan sävyyn, "olkoon suvullanne onni myöden nyt ja aina, sillä sen te olette totisesti ansainneet", hän lisäsi kumartaen syvään.

"Minä kiitän teitä kauniista sanoistanne ja toivon, että te olette yhtä sukkela käyttämään miekkaanne, kuin kohteliaissa puheissanne", Edmund sanoi naurahtaen ja nyökäytti päätään kohteliaasti.

"Kyllä osaan, teidän kuninkaallinen korkeutenne", Esaias vastasi ja kumarsi.

Esaiasin päätös palvella ja suojella Edmundia lujittui entisestään ja hän päätti, ettei Vladimir, tai yksikään tämän roistoista pääsisi lähellekään kuningasta tai tämän perhettä.

"Minä olen teidän sotilaanne ja palvelijanne tästä päivästä alkaen ja minä palvelen teitä kuolemaani saakka armollinen kuninkaani", Esaias sanoi juhlallisesti.

"Siispä käytän kaiken valtani ja voimani, jotta saamme veljenne takaisin", Edmund sanoi ja puristi ystävällisesti ja rohkaisevasti Esaiasin hartiaa.

"Minä kiitän teitä mitä syvimmin, teidän jalomielisyytenne", Esaias sanoi syvää kunnioitusta äänessään.

Nyt kun tämä on hoidettu, siirtykäämme itse asiaan”, Edmund tokaisi ja kehotti vieraitaan istuutumaan tuoleille, joita telttaan oli tuotu.

Niin, sain kuulla että poikani oli saanut nuo karkuun lähteneet lurjukset kiinni ja heidät on tuotu tänne”, Michael sanoi.

Aivan, olivat tulleet tänne, vähän ennen kuin minä saavuin. En ole vielä itsekään päässyt katsomaan, että minkälaisten miesten kanssa olemme tekemisissä”, Edmund kertoi.

Menisimmekö sitten katsomaan saalistamme. Ehkä saamme heistä jotakin irti”, Michael ehdotti ystävällisesti.

Minä jään tänne odottamaan”, Ignatius sanoi, sillä hän tiesi, että Edmund, Esaias ja Michael pärjäisivät hyvin ilmankin häntä. Eikä hän kaivannut enempää jännitystäkään elämäänsä.

Hyvä on”, Edmund sanoi päätään nyökäyttäen, ”minä pyydän rakennusmiehiäni korjaamaan luostarinne ensitilassa, että te pääsette omaan rauhaanne mahdollisimman pian”, hän lisäsi.

Minä kiitän”, Ignatius sanoi ja painoi päänsä pieneen kumarrukseen.

Mitä turhia, olet ansainnut sen, sillä ilman sinua asiat voisivat olla huonomminkin”, Edmund sanoi ja laski kätensä Ignatiuksen hartialle.

Ignatius ei sanonut mitään, vaan tyytyi vain hymyilemään seesteisesti ja istuutui yhdelle tuolille.

Ignatius%20omissaoloissaan-normal.jpg

Hän tiesi, ettei ollut enää nuori, vaan ikä painoi jo ja seikkailut olivat hänen osaltaan ohi. Eikä hänellä olisi mitään pelättävääkään, sillä Edmund ei jättäisi telttaa vartiotta.

Marcus%20vartiossa-normal.jpg

Tosiaan, Edmund käski Marcuksen hakea avukseen pari sotilasta ja vahtia huolellisesti telttaa, jottei sinne pääsisi kukaan, sillä välin kun hän itse olisi kuulustelemassa kiinniotettuja miehiä.

Marcus teki kuninkaansa toiveen mukaan, sillä tiesi oikein hyvin, miten tärkeä Ignatius oli tälle ja piti hän itsekin tuosta vanhasta ystävällisestä munkista.

 

***

 

Edmund harppoi eteenpäin, Michaelin johdattaessa häntä kohti aukeaa, jossa kiinniotetut miehet istuivat maassa tarkoin vartioituna, etteivät he pääsisi pakoon. Myös Michaelin ja Matthewin koirat lepäsivät, ne olivat hyvän jahdin päätteeksi saaneet ison annoksen lempiherkkujaan ja raikasta vettä juodakseen. Vaikka koirat näennäisesti näyttivätkin nukkuvan, olisivat ne kuitenkin silmänräpäyksessä hereillä, jos roistot yrittäisivät edes harkita pakoa.

Vankeja%20kuulustelemassa-normal.jpg

Tässäkö he ovat?” Edmund kysyi ja antoi katseensa kiertää miehestä toiseen. Hän näki, etteivät heidän vankinsa olleet kovinkaan tyytyväisiä tilanteeseen ja epäili, että Vladimir oli varmaankin pelotellut heitä sillä, mitä kaikkea he joutuisivat kokemaan, jos jäisivät kiinni.

Kuningas%20Edmund%20ja%20Matthew-normal.

Tässä”, Matthew vastasi ja katsahti vankeja, joita ei ollut viittä enempää.

Hyvä”, Edmund sanoi ja kysyi, ”oletteko saaneet heistä mitään irti?”

Eivät he ainakaan vielä ole olleet halukkaita puhumaan”, Matthew totesi tyynesti.

Kuningas%20Edmund%20ja%20Matthew2-normal

Ymmärrän”, Edmund totesi ja asteli mietteliäänä edestakaisin. Hän halusi toki tietoja, mutta halusi myös välttää turhaa voimankäyttöä, siitä huolimatta että miehet olivatkin kovan luokan rikollisia ja saisivat joka tapauksessa kovan rangaistuksen kaikista pahoista teoistaan.

Pitkän tovin oli hiljaista, eikä kukaan pukahtanutkaan, kaikkein vähiten vangit. Viimein Edmund pysähtyi ja kääntyi katsomaan vankejaan tiukasti.

Minä tiedän, että te olette Vladimirin palveluksessa. En tiedä mitä hän on teille kertonut, mutta uskoisin suuren osan hänen puheistaan olleen silkkaa valhetta”, Edmund puhui, valiten sanansa tarkoin, ”Minä en todellakaan harrasta vankien kiduttamista, en usko siihen, kun kerran on olemassa vähemmän kivuttomiakin keinoja saada ihminen puhumaan”, hän jatkoi, pitäen katseensa yhä miehissä.

Osa miehistä katsoi nuorta kuningasta peittelemättömän hämmentyneesti. He eivät voineet uskoa kuulemaansa, sillä se oli ihan päinvastaista, mitä Vladimir oli sanonut. Osa alkoi hiljalleen ymmärtää, että mies, joka heitä johti oli saanut heidät valhein tekemään tekoja, jotka nyt alkoivat kaduttaa.

Miksi hän on vapaa?” Yksi miehistä kysyi ja nyökäytti päätään Esaiasia kohti, ”hän on yhtä paha kuin me ja tehnyt yhtä hirveitä tekoja. Eikö hänen pitäisi saada sama rangaistus kuin mekin?”

Yksi%20vangeista-normal.jpg

Hän on vapaa minun tahdostani ja koska luotan häneen”, Edmund tyytyi toteamaan, ”tiedän kyllä, mitä hän on tehnyt ja tiedän senkin, että hän katuu tekojaan. Voin harkita teidän rangaistuksienne keventämistä, jos te kerrotte, mitä Vladimirilla on mielessään ja sen, missä hän pitää Esaiasin veljeä” hän jatkoi ja katsoi tyynenä vankeja, joista osalla loksahti suu auki hämmästyksestä.

En minä tiedä, mitä Vladimir suunnittelee, enkä sitäkään mihin hän on vankinsa vienyt. Tosin välillä hän puhuu jostain tornista, muttei koskaan ole vaivautunut kertomaan sen enempää”, mies sanoi.

No on tuo ainakin hyvä alku”, Edmund sanoi tyytyväisenä.

Jostain tornista hän tosiaan on välillä puhunut, mutta koskaan hän ei ole maininnut sen tarkkaa sijaintia, halusi vain kiusata minua”, Esaias kertoi ja katseli isoja käsiään.

Edmund%20ja%20Esaias%20taas-normal.jpg

Älä huoli, kyllä me sen tornin löydämme”, Edmund rauhoitteli miestä.

Minä ainakin toivon niin, sillä haluan saada veljeni takaisin”, Esaias sanoi hiljaa. Hän tiesi, että näillä tiedoilla oltiin vielä aika kaukana Ewartin löytymisestä.

Minä teen kaikkeni, että hän löytyy, mutta nyt palatkaamme takaisin linnalle”, Edmund sanoi ja kääntyi ohjeistamaan Matthewia, jonka vastuulle jäi kuljettaa roistot tyrmään.

 

Tämän jälkeen hän suuntasi kulkunsa takaisin teltalle, jonne Ignatius oli jäänyt. Hän halusi vielä nähdä tämän, ennen linnalle palaamista.

Pitkän tovin hän keskustelikin Ignatiuksen kanssa ja ilmaisi toiveensa siitä, että tämä palaisi takaisin nunnaluostariin, jossa viettäisi aikaansa siihen asti, kunnes munkkiluostari olisi kunnostettu asuinkelpoiseksi.

 

Te olette aivan liian jalo”, Ignatius sanoi ja painoi harmaantuneen päänsä kumarrukseen.

Mitä turhia, te olette sen ansainneet, sillä teillä jos kenellä on hyvä sydän”, Edmund sanoi ja tiesi olevansa oikeassa.

Olen silti kiitollinen, kuten myös veljeskuntani, saamastamme avusta, jota te niin jalomielisesti tarjoatte meille”, Ignatius sanoi kohteliaasti.

Ignatius, ilman sinua ei minuakaan olisi tässä. Sinä ohjasit isäni oikealle tielle aina kun hän siltä eksyi, vaikka mitään pahaa hän ei koskaan tehnytkään”, Edmund sanoi ja laski kätensä vanhan munkin hartialle.

Enhän voinut jättää häntä pulaankaan”, Ignatius sanoi toteavaan sävyyn, ”tämä kun on kutsumus ja minä seurasin vain sydämeni ääntä”, hän jatkoi omaan rauhalliseen tapaansa.

Sen tiedän”, Edmund sanoi, ”Michael saattaa sinut takaisin nunnaluostariin, joten et jää vartiotta” hän jatkoi.

Minä kiitän”, Ignatius sanoi.

Ei sinun tarvitse teititellä minua, saati kumarrella minulle, sinä olet kunnia vieras linnassani, jonne olet terve tullut aina”, Edmund sanoi, ”ja linnasta puheen ollen, pitäisi minunkin sinne jo palata. Birgitta lienee huolissaan poissaoloni vuoksi”, hän lisäsi.

He vaihtoivat vielä muutaman sanan keskenään, ennen kuin muuan palvelija kävi sanomassa, että ratsut olivat valmiina.

 

***

 

Vähän myöhemmin Michael pääsi keskustelemaan Matthewin kanssa.

Matthew, minä palaan kotiin, tulet perässä sitten kun ehdit, mutta ymmärtänet varmaan, että äitisi odottaa meitä ja on varmaan jo hyvin huolissaan”, Michael sanoi, puhuen omaan rauhalliseen tapaan pojalleen, ”saatan vain Ignatiuksen ensin nunnaluostarille takaisin”, hän lisäsi.

Hyvä on isä, sano äidille, että minulla voi kestää jonkin aikaa, ennen kuin pääsen palaamaan takaisin”, Matthew sanoi ja laski kätensä isänsä hartialle.

Hyvä on, minä sanon”, Michael sanoi tyytyväisenä. Hän luotti poikaansa ja tiesi, että tiukan paikan tullessa, tämä osaisi kyllä pitää puolensa, ”näkemiin poikani ja pidä hyvä huoli itsestäsi”, hän jatkoi ja painoi suuren kätensä poikansa hartialle.

Tietenkin isä”, Matthew sanoi, ”näkemiin”, hän jatkoi ja katsahti isäänsä, ennen kuin kääntyi ja paineli sotilaiden luo, jotka parhaillaan varmistelivat, etteivät roistot voineet päästä pakenemaan.

 

***

 

Michael kävi vielä hyvästelemässä Esaiaksen ja Edmundin ja hakemassa Ignatiuksen mukaansa, kunnes suuntasi kulkunsa ratsujen luo. Hän auttoi Ignatiuksen tämän oman hevosen selkään, minkä jälkeen hän heilautti itsensä ratsunsa selkään ja vihelsi, jolloin kolme koiraa juoksi hännät heiluen hänen luokseen.

Mennään”, Michael sanoi ja käänsi ratsunsa kohti tietä, joka veisi, heidät ensin nunnaluostarille ja sitten kotiin, jonne hän jo niin kovasti kaipasikin. Koirat seurasivat isäntäänsä, sillä tiesivät saavansa hyvän palkkion kotiin päästyään.

 

***

 

Leiri laitettiin kasaan ja Kuningas Edmundin johdolla koko konkkaronkka suuntasi kulkunsa kohti linnaa. Matka sinne taittui nopeasti, sillä ei leiri kovin kaukana siitä sijainnut.

Oli iltapäivä jo, kun seurue pääsi linnalle.

tiistai, 11. helmikuu 2014

Uusia Suunnitelmia

Hei vain kaikille ja pahoittelut siitä, että uuden osan ilmestymisessä on kestänyt niin kauan. Tässä on ollut vähän kaikenlaista, inspis hukassa, temppuileva kone ja peli ja välissä töitä ja ihan vähän myös laiskuutta. Mutta tässä on teille tuore osanen luettavaksenne ja vaikka se ehkä hiukkasen vaisu onkin, niin toivon, että se miellyttää teitä.

Yritän tässä lähiaikoina saada ainakin vielä pari osaa aikaiseksi ja jos oikein innostun, niin ehkäpä enemmänkin. Mutta enemmittä puheitta päästän teidät lukemaan.

Luku musiikiksi laitan tähän

Anna Puu - Säännöt Rakkaudelle Tää vaan on kyllä edellisessä osassa, mutta kun tää jotenkin sopii Ignatiukselle ja Marylle. :)

 

 

***

 

16. Luku

Uusia Suunnitelmia

 

Oli jo valoisaa, kun Ignatiuksen tietoisuus ympäröivästä maailmasta palasi ja hän tajusi lepäävänsä vuoteessa, lämpimien vällyjen alla.

 

Ignatius%20Maryn%20huostassa-normal.jpg

Heräsithän sinä viimein”, kuului lämmin naisen ääni ja Ignatius huomasi vuoteensa vierellä tummaan nunnan asuun pukeutuneen naisen.

Mary?” Ignatius kysyi hämmentyneenä, sillä ei muistanut, miten oli tuohon paikkaan päätynyt.

Hiljalleen muistikuvat alkoivat kuitenkin palailla takaisin. Mielipaha häivähti hänen kasvoillaan, mutta katosi, kun katse kohtasi Maryn katseen.

 

Mary istuutui Ignatiuksen vuoteen reunalle ja laski kätensä tämän ahavoituneen käden päälle. Ignatius ei siirtänyt kättään, vaan katseli Marya lempeästi. Pieneksi hetkeksi hän palasi ajatuksissaan menneeseen ja muisti ne hellät hetket, joita hän ja Mary olivat yhdessä viettäneet. Kuinka he olivat suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta, jota ei sitten kuitenkaan tullut. Mutta sittenkin hän oli onnellinen, olivathan he tavanneet toisiaan sen jälkeenkin, vaikka kaikki muu heidän väliltään olikin kielletty.

 

Ignatius. Mikä on vointisi?” Mary kysyi lämpimällä äänellä ja tarkasteli Ignatiuksen kaitoja kasvoja, joilta hän saattoi lukea ne samat ajatukset, joihin hän itsekin palasi.

Olen minä paremminkin voinut, mutta enköhän minä henkiin jää”, Ignatius hymähti ja katsoi lämpimästi Marya.

Polttivat luostarinne”, Mary sanoi äänen värähtäessä hieman. Hän kyllä tajusi mitä olisi voinut käydä ja sen ajatteleminen oli musertaa hänen sydämensä. Oli ollut niin pienestä kiinni, että hän olisi menettänyt ihmisen, jota oli koko ikänsä rakastanut.

Niin tekivät, mutta älä sinä siitä huolehdi Mary kulta. Se on nyt ohi ja minä ja muut veljet olemme turvassa”, Ignatius sanoi lämpimästi, sillä ymmärsi kyllä Maryn huolen, ”me tosin menetimme yhden ja roistot pääsivät pakoon”, hän lisäsi ja sipaisi kyyneleen pois Maryn poskelta.

Minä olen niin iloinen, että selvisit. En tiedä mitä tekisin ilman sinua”, Mary sanoi ja katsoi Ignatiusta hellästi.

 

Ignatius oli vaiti, eikä tiennyt mitä sanoa, sillä hän tunsi samoin, oli aina tuntenut. He katsoivat toisiaan ja kuin huomaamatta heidän huulensa kohtasivat.

 

Ignatius%20ja%20Mary-normal.jpg

 

Ympäröivä huone ja maailma tuntui katoavan ja kaikki paha pyyhkiytyi mielestä pois tuon pienen hetken ajan.

Ovelta kuuluva huvittunut rykäisy sai heidät tempautumaan erilleen ja kääntämään pelon ja hämmästyksen sekaiset katseet ovelle.

 

Esaias%20saapuu%20paikalle-normal.jpg

 

Näen että olette hyvissä käsissä Ignatius”, Esaias sanoi huvittuneena ja näki miten puna kohosi niin Maryn kuin Ignatiuksen poskille, heidän vilkuillessaan toisiaan, kuin olisivat olleet tekemässä kovinkin luvatonta.

Tuota... näyt itsekin voivan paremmin”, Ignatius sanoi hivenen nolostuneena ja yritti vaihtaa puheenaihetta.

No mikäs tässä, eihän se ollut kuin pieni naarmu”, Esaias vähätteli ja istuutui vapaalle penkille.

 

Ääneti hän katseli Ignatiusta ja Marya. Hän arveli, että näillä kahdella oli jotain muutakin yhteistä, kuin vain se että he olivat Jumalan palvelijoita. Mutta koska Ignatius ei selvästikään halunnut keskustella aiheesta, ei Esaias välittänyt jatkaakaan siitä, sillä hän ymmärsi hyvin, ettei asia hänelle kuulunut.

 

Pieni naarmu vai”, Ignatius sanoi ja muisti kyllä, miten haavasta oli pulpunnut verta ihan kunnolla.

No olen minä pahempiakin kolhuja kokenut ja hyvin ovat Sisaret minua hoitaneet, joten kyllä tämä tästä paranee”, Esaias sanoi hieraisten terveellä kädellä vioittunutta hartiaa kuin ohimennen ja hymyili, ”minä jään sinulle ja näille ystävällisille Sisarille kiitoksen ja henkeni velkaa”, hän lisäsi sitten.

Keskustelua6-normal.jpg

 

Et ole minulle mitään velkaa, sillä sinä pelastit henkeni, olisin muuten palanut luostarin mukana, jos et olisi raahannut minua ulos sieltä”, muistutti Ignatius.

Miten vain”, Esaias hymähti, ”ja mitä roistoihin tulee, Paul ei enää vaivaa ketään, sillä hän on kuollut ja Michaelin poika, Matthew lähti niiden loppujen perään”, hän lisäsi.

 

Huoneeseen laskeutui jälleen syvä hiljaisuus ja Esaias huokasi raskaasti. Hän tiesi, että tulisi saamaan kovan rangaistuksen huolimatta siitä, että olikin toiminut kunniallisesti ja oikein luostarilla. Hän tiesi, ettei se riittäisi korvaamaan kaikkea sitä pahaa, jota hän oli joutunut tekemään tuon roskajoukkion mukana kaikkien näiden pitkien vuosien aikana.

 

Toki sille oli syynsä, mutta se ei silti helpottanut Esaiasin oloa. Hän tunsi syyllisyyttä teoistaan ja toivoi, että hänen veljensä vielä pelastuisi, vaikka hän itse joutuisikin hirteen tekosistaan. Toisaalta hän mietti miten asiat olisivat menneet, jos hän ei olisi ollut mukana. Tuo ajatus kylmäsi hänen sydäntään, sillä hän tiesi, että ilman häntä luostarin kaikki asukkaat olisi kylmäverisesti tapettu ja poltettu luostarin mukana.

 

Esaias, minä tiedän mitä ajattelet ja luulen voivani auttaa sinua”, Ignatius sanoi ja katseli Esaiasia lempeästi.

Keskustelua7-normal.jpg

 

En tiedä. Minä olen tehnyt niin paljon pahaa, enkä minä siitä maksutta selviä”, Esaias sanoi ja painoi katseensa alas, ”minun käteni ovat jo pahoin tahraantuneet viattomien verestä, vaikka yritinkin sitä vältellä viimeiseen asti”, hän lisäsi, tuijottaen lapion kokoisia käsiään.

Mutta minä voin auttaa, minä tunnen kuninkaan ja voin puhua hänelle”, lupasi Ignatius, ”hän jos kuka ymmärtää ahdinkosi ja on armollinen”, hän lisäsi.

Ei ystävä hyvä, en usko että olen hänen armollisuuttaan ansainnut, sillä minä olen yhtä paha kuin muutkin tuosta roistojoukkiosta. Siitä ei pääse yli eikä ympäri”, Esaias huokaisi, nostamatta katsettaan käsistään, joiden kautta oli niin moni henkensä menettänyt. Niin moni viaton, hän ajatteli ja katui syvästi tekojaan.

Esaias%20keskustelemassa-normal.jpg

 

Esaias, ystäväni. Hän ymmärtää varmasti, että jouduit pakosta lähtemään tuon joukkion mukaan ja tekemään niitä kamaluuksia. Minä tiedän, että sinulla on hyvä sydän, sillä ethän muuten olisi estänyt niitä roistoja tappamasta minua ja muita luostarin asukkaita”, Ignatius sanoi itsepintaisena, ”Minä tosiaan tunnen kuninkaan ja minä tunsin myös hänen isänsä ja olet ehkä hänet tavannutkin kerran”, hän lisäsi ja tumma varjo häivähti hänen silmissään, kun hän muisti Erikin.

Olenko? En minä vaan sellaista muista”, Esaias sanoi hämmentyneenä.

No sinä olitkin tuolloin vasta pieni poika”, Ignatius naurahti, ”mutta muistat varmaan Veli Simonin”, hän huomautti.

Veli Simon”, Esaias sanoi hämmentyneenä ja hänen hiljalleen hänen mieleensä nousi kuva tummatukkaisesta hoikasta miehestä, jolla oli ystävälliset kasvot ja surumielinen katse tummissa silmissä.

Aikuistunut%20Erik%20osa%202-normal.jpg

”Nyt kun sanoit nimen, niin muistan. Minä pidin hänestä, sillä hän oli aina niin ystävällinen ja lempeä. En ole sittemmin kuullut hänestä mitään”, hän jatkoi ja nosti katseensa Ignatiukseen. Esaias näki, miten vanhan miehen silmät olivat tummuneet ja kasvoille tullut surullinen ilme.

Minun täytyy sanoa, että valitettavasti hän on poistunut keskuudestamme jo vuosia sitten”, Ignatius huokaisi raskaasti ja kulmat kurtistuivat, ”hänen elämänsä oli onneton, mutta lopulta hän sai takaisin sen, mikä hänelle kuului ja hänen poikansa Edmund nousi valtaistuimelle pian sen jälkeen”, hän kertoi ja noiden tapahtumien muisto nousi voimakkaana hänen mieleensä ja sai surun nousemaan pintaan. Ignatius muisti Erikin hyvin ja sen miten oli toivonut tälle vain pelkkää hyvää, vaikka tämän elämä lopulta oli ollut niin kovin synkkää ja lohdutonta.

 

En tiedä mitä sanoa, mutta olisin niin halunnut tavata hänet kaikkien näiden vuosien jälkeen”, Esaias sanoi ja oli pahoillaan, ”Sopiiko minun tiedustella, mitä hänelle sitten tapahtui?” Hän kysyi ja katsoi nöyränä Ignatiusta.

Voi, se on pitkä tarina kerrottavaksi, mutta voisinhan minä sen sinulle kertoa”, Ignatius sanoi, ”tämän kertominen on minulle tuskallista, sillä hän oli minulle kuin oma poika. Hänen oikea nimensä oli Erik MacBear ja hän oli kuninkaan poika, joka kohtalon oikusta oli erotettu perheestään ja tuomittu elämään kurjuudessa”, hän jatkoi ja alkoi kertoa Erikin tarinaa.

 

Esaias kuunteli hiljaa vanhan munkin tummaa, sointuvaa ääntä, kun tämä kertoi noista menneistä tapahtumista, jotka selvästi tuntuivat yhtä pahoilta, kuin ne olisivat tapahtuneet aivan äskettäin.

Olen pahoillani hänen vuokseen, hän jos kuka olisi ansainnut paljon paremman elämän” Esaias sanoi, kun Ignatius sai tarinansa kerrottua.

No hän on nyt paremmassa paikassa”, Ignatius sanoi ja huokaisi, ”ja hänen poikansa hallitsee valtakuntaa hyvin. Olen kuullut hänestä vain pelkkää hyvää”, hän lisäsi.

Minä luotan sinuun ja annan sinun keskustella Kuninkaan kanssa, mutta sen sanon, että olen kuitenkin valmis kärsimään tuomioni, jos sellaisen saan, sillä ei minunkaan tekemiäni rikoksia saa tekemättömiksi”, Esaias sanoi kunnioittavaan sävyyn.

 

Hän arvosti syvästi Ignatiusta ja tämän hyvyyttä, sekä oikeamielisyyttään ja hän arvosti myös nuorta kuningasta, josta oli kuullut tähän mennessä vain pelkkää hyvää, lukuun ottamatta Vladimirin sanomia ikäviä asioita, joihin ei ollut luottamista.

 

Molemmat hiljentyivät hetkeksi, eikä Marykaan halunnut häiritä kumpaakaan. Hän ymmärsi, että heillä oli nyt niin paljon mietittävää, joka häntä itseäänkin askarrutti. Hän tiesi Erikin tarinan hyvin, sillä hän oli auttanut Ignatiusta piilottamaan Erikin vaimon luostariinsa synnytykseen asti, jossa Ignatius oli ollut apuna. Tämän jälkeen he olivat odottaneet taas jonkin aikaa, kunnes Marian saattoi siirtää uuteen paikkaan, joka oli kaukana paikoista, joissa Julianin kätyreitä olisi saattanut liikkua, mutta joka oli kuitenkin tarpeeksi lähellä kumpaakin luostaria, jotta he saisivat tarvittaessa apua nopeasti.

 

Hän oli kerran tavannutkin Erikin, tuolloin tämä tosin oli ollut vielä munkki ja hän oli pitänyt miehestä. Hän oli aistinut voimakkaasti Erikistä huokuvan hyvyyden ja oli tietenkin pahoillaan, kuultuaan miten miehelle oli sittemmin käynyt. Äkkiä hiljaisuuden rikkoi kova koputus ovelta, joka työnnettiin auki. Jokainen silmäpari tuijotti ovelle ja Esaias oli varuillaan. Hän oli valmis puolustamaan ystäväänsä, jos sieltä tulisikin joku Vladimirin kätyreistä.

 

Mutta niin ei onneksi käynyt ja hän saattoi huokaista helpotuksesta, kun näki, että ovella seisova mies olikin vain Michael. Hän katsoi miestä, jonka kasvoihin menneet vuodet olivat piirtäneet syviä uurteita ja jonka ennestään vaaleat hiukset olivat nyt miltei valkeat.

Michael%20saapuu%20paikalle-normal.jpg

 

Terve tavattuamme”, Esaias sanoi kohteliaasti ja oli iloinen nähdessään Michaelin hieman rauhallisemmissa merkeissä.

Keskustelua4-normal.jpg

Terve tavattuamme, Esaias, sinua minä etsinkin", sanoi Michael, joka astui huoneeseen.

"Michael, mikä hätänä?" Esaias kysyi ja kulmat kurtistuivat.

"Sain juuri viestin leiriltämme", Michael vastasi, "Matthew on palannut takaisin ja hän toi mukanaan luostarilta karkuun lähteneet roistot, jotka he onnistuivat saamaan kiinni pitkällisen ajojahdin päätteeksi", hän lisäsi tyytyväisenä.

"Mutta, sehän on hyvä", Esaias sanoi, vaikka tiesikin etteivät nuo roistot olisi kovinkaan ystävällisiä häntä kohtaan, jos he vielä kohtaisivat.

Keskustelua2-normal.jpg

 

"Ajattelin, että haluat tietää", Michael sanoi naurahtaen ja läimäytti toverillisesti Esaiasin terveelle hartialle, "minun on palattava leirille viimeistään huomenissa, sillä haluan itse kuulustella niitä roistoja. Oletan, että vaikka eivät sinulle olekaan pukahtaneetkaan, epäilemättä Vladimirin käskystä, että he tietävät veljesi olinpaikan", hän lisäsi.

"Voi olla, mutta älä odota liikoja, sillä ne miehet eivät ole niin teräviä, että Vladimir olisi vaivautunut kertomaan heille mitään niin tärkeää, kenties Paulia ja minua lukuun ottamatta", Esaias huomautti, ”eikä hän minullekaan ole suvainnut aivan kaikkea kertoa, kuten olen joutunut huomaamaan”, hän lisäsi.

 

Keskustelua3-normal.jpg

"Ymmärrän, mutta haluan lypsää miehistä kaiken vähäisenkin tiedon, josta voisi olla hyötyä meille", Michael totesi, sillä tiesi, että jokainen pienikin tiedon murunen oli nyt tärkeä, sillä se saattaisi auttaa heidät lähemmäksi Vladimirin kiinni ottamista.

Vladimir oli joka tapauksessa saatava nujerrettua, ennen kuin tämä pääsisi käsiksi vallan kahvaan ja tapattaisi kaikki, jotka vähänkin olisivat häntä vastaan ja se taas ei tullut kyseeseen.

Tuota, jos sinulle vain sopii, minä tulisin mukaan. Yhtä paljon kuin sinä, minäkin haluan tietää veljeni olinpaikan”, Esaias sanoi, vaikka epäilikin, ettei Michael välttämättä haluaisi ottaa häntä mukaansa ja syystäkin.

Itse asiassa halusinkin pyytää sinut mukaasi, lisäksi itse kuningas on tulossa leirille. Hän haluaa selvittää tämän sotkun pohjamutia myöden”, Michael sanoi.

Minä kiitän”, Esaias sanoi ja painoi päänsä kevyeen kumarrukseen.

Mitä turhia, sillä tämä koskee meitä molempia yhtä lailla. Olemme molemmat menettäneet tärkeitä ihmisiä Vladimirin vuoksi ja päätellen siitä, mitä olen kuullut, hän on oikea piru mieheksi”, Michael sanoi synkästi, ”hän on arvaamaton ja kaksinaamainen, joten häneen ei voi luottaa, mutta se on varmaa, ettei hän aio antautua taistelutta”, hän lisäsi mietteliäänä.

Jos vain sopii ja jos Mary päästää minut, niin tuppautuisin mukaanne. Haluaisin näet, keskustella kuninkaan kanssa eräästä asiasta”, Ignatius sanoi kohteliaasti.

Tietenkin se sopii. Olettehan te yhtä paljon tässä sopassa, kuin mekin”, Michael tokaisi, vaikka arvasikin oikein hyvin, miksi vanha munkki tahtoi mukaan. Tiesihän hänkin osaltaan kuninkaan isän tarinan. Tai ainakin sen osan, minkä oli kuullut ystävältään Marcukselta.

Minä kiitän”, Ignatius sanoi kohteliaasti ja nyökäytti päätään.

Hyvä, me lähdemme sitten aikaisin aamulla, sillä vaikka leirille ei kovin pitkää matkaa ole, niin ei tästä sentään niin nopeaa reittiä ole”, Michael sanoi, ”levätkää nyt, niin että jaksatte huomenna”, hän lisäsi ja katsoi kumpaistakin miestä silmät iloisesti tuikahtaen.

 

Keskustelua-normal.jpg

Huomiseen siis”, Esaias sanoi ja katsoi kun Michael asteli ulos huoneesta.

 

Esaias jäi vielä toviksi Ignatiuksen ja Maryn seuraan, kunnes lopulta päätti siirtyä huoneeseen, joka annettu hänen käyttöönsä.

Oletko, varma että jaksat lähteä mukaamme?” Esaias kysyi vielä.

Olen varma, en minä nyt niin huonossa kunnossa ole”, Ignatius sanoi ja hymyili seesteisesti.

Hyvä on”, Esaias naurahti, ”minä jätän sinut nyt Maryn huostaan”, hän lisäsi kiusoitellen ja häipyi huoneesta hyväntahtoisesti nauraen.

 

Ignatius pyöritti päätään hymyillen, kun ei voinut suuttuakaan Esaiakselle. Oikeassahan tämä tietenkin oli ja varmasti oli arvannut, että hänen ja Maryn välit olivat paljon lämpimämmät, kuin päällepäin näytti.

Ignatius%20ja%20Mary3-normal.jpg

On parasta, että lepäät nyt”, Mary sanoi ja katsoi Ignatiusta hellästi.

Hyvä on”, Ignatius myöntyi, kun ei halunnut väittää vastaankaan.

 

 

Päivä ja seuraava yö kului verkkaan, kunnes aamu alkoi hiljalleen valjeta. Ignatius oli noussut jo paljon ennen kukonlaulua, sillä halusi ennen lähtöään käydä aamujumalanpalveluksessa, jonne kovin haukottelevat Michael ja Esaias tulivat myös. Tämän jälkeen kolmikko alkoi pakata tavaroitaan ja valmistautua lähtöön, jotta pääsisivät mahdollisimman nopeasti liikkeelle.

Mary katseli, kun Ignatius, Michael ja Esaias nousivat hevostensa selkään ja suuntasivat kulkunsa tielle, joka kulki metsän kautta.

L%C3%A4ht%C3%B6%20nunnaluostarilta-norma

Mielessään hän toivoi luojan suojelusta kaikille, mutta etenkin Ignatiukselle.